Näin työttömyysturva on parantunut viime vuosina – lue myös kahdeksan parannusehdotusta aktiivimalliin

Aktiivimalli hermostutti suomalaiset ja on saanut osakseen vihaista ryöpytystä. Joskus aina unohtuu, miten asiat ovat vuosien kuluessa kehittyneet.  Heikkouksien lisäksi työttömyysturvaan on tehty paljon parannuksiakin. Siksi Suomen työttömyysturva ansaitsee moittimisen kylkeen nyt muutaman positiivisen huomion. Ryöpytyksen lisäksi tarvitaan myös parannusehdotuksia, joista on tähän mennessä puhuttu aivan liian vähän.

Suomi on sekaisin aktiivimallista. Sitä on vastustettu blogeissa, somessa ja mediassa niin työnantaja- kuin palkansaajapuoleltakin. On lakkoiltu, allekirjoitettu adressia ja osoitettu mieltä. Eilen eduskunnalle luovutettiin kansalaisaloite, jossa 140 000 allekirjoittanutta vaatii aktiivimallin kumoamista.

Tunteet aktiivimallin ympärillä ovat käyneet kuumana. Kansaa on nyt kyykytetty, ruoskittu ja melkein niskalaukaustakin on alettu latailemaan. On syyllistetty kansan lisäksi myös työnantajia ja haukuttu heitä lampaiksi.

Aktiivimallin yhteydessä on otettu käyttöön roppakaupalla populistisia, arvostelevia ja tunnelataukseltaan erittäin vahvoja sanamuotoja. Minusta voisimme lähteä kuitenkin rakentavammalle linjalle, koska syyttely tuskin vie käytännössä asioita eteenpäin.

Tietenkin pääasia on työttömän tilanne, josta olen aina kovin pahoillani. Olen itse ollut joskus liian kauan työtön ja se oli hirveää aikaa. Jotta ahdistus ja pettymys ei kuormita liikaa, on hyvä kääntää katse hetkeksi myös positiivisiin puoliin.

Sittenkin: Työttömyysturva on parempi kuin ennen

Koska Suomen hallitusta, työttömyysturvajärjestelmää ja kaikkea niiden ympäriltä on moitittu viime aikoina niin ankarasti, haluaisin nostaa myös muutamia parannuksia esiin. Kymmenessä vuodessa ON kehitytty. Työttömyysturva on parantunut ainakin näillä piirteillä, kun joitakin älyttömyyksiä on onnistuttu poistamaan:

• Lomailu on sallittua työttömyysturvalla, mitä se ei ollut ennen vuotta 2012.
• Omavastuuaika eli karenssi työttömyyden alussa lyheni tämän vuoden alusta seitsemästä päivästä viiteen päivään.
• Omaehtoisen opiskelun käsite on laajentunut. Tähän lasketaan nykyisin muun muassa avoimen yliopiston opinnot.
• Vuoden 2013 kohun jälkeen on tarkennettu, että vapaaehtoistyötä saa tehdä myös työttömänä.
  
• Nykyään saa tienata 300 euroa kuussa, ilman että siitä pitää ilmoittaa. Tämä helpottaa erityisesti pientä keikkaa tekeviä, joiden tuet ovat saattavat jumittaa pahimmillaan pariksi kuukaudeksi, koska tuloista raportointi vaatii etuuskäsittelijältä ylimääräistä eforttia.
• Tänä päivänä on mahdollista käynnistää yritystoimintaa neljän kuukauden ajan menettämättä työttömyysetuutta. Ennen tilanne meni kerrasta poikki: joko olet yrittäjä tai palkansaaja ja jos aloitat yritystoiminnan työttömänä, sinulta vietiin tuet saman tien.
• Liikkuvuusavustus tuli voimaan viime vuoden alussa. Jos muutat työn perässä pitkän matkan päähän, voit saada peräti 700 euroa tukea kuussa ekstraa.
• Ansiosidonnainen työttömyysturva on ylipäätään maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen etu, joka otettiin käyttöön meillä 1980-luvulla. Vastaavan kaltainen järjestelmä on käytössä lähinnä vain Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Israelissa ja Japanissa.

Ennen siis pikkukeikkoja tehtiin pimeänä ja vakuutusoikeudessa riideltiin työttömyysturvan takaisin perinnästä, kun työtön oli käynyt omakustanteisesti avoimen yliopiston kursseilla. Nyt on parempi.

Kaikenlaista pientä justeerausta sitä kuitenkin voisi edelleen tehdä. Aktiivimallia pitäisi päivittää vielä ainakin tällä kahdeksan kohdan sapluunalla.

Kahdeksan parannuskohdetta aktiivimalliin

• Rauhassa vaan, eli kunnollinen valmistelu. Aktiivimalli herätti laajan epäoikeudenmukaisuuden tunteen ensinnäkin siksi, että kiky-prosessi on ollut vielä liian pinnassa ja aktiivimalli tuli liian pian sen perään. Huomio kiinnittyi siihen, että jotakin leikattiin taas. Oliko se nyt 20 prosenttia vai 30 euroa, se meni jo presidentinvaalien tiimellyksessä sekaisin. Kaikenlainen leikkaukselta kuulostava tuntui väärältä siksikin, että talous on alkanut osoittaa viisareitaan ylöspäin. Malli kävi jonkinlaisella lausuntokierroksella, mutta kritiikistä huolimatta uudistuksen annettiin mennä läpi. Kun huhtikuussa saadaan tuloksia nykymallin toimivuudesta, on todella syytä istua rauhassa alas miettimään, mitä voidaan aidosti parantaa.
• Aito kuuleminen ja ratkaisukeskeisyys.
  Kuulemisprosessin oleellinen pointti on se, että kuullut mielipiteet otetaan jollakin tavalla huomioon. Jatkossa olisi hyvä varautua esittämään kattavat perusteet, jos joitakin esitettyjä mielipiteitä ei voida ottaa huomioon. Myös kritiikin esittäjiltä voi odottaa parempia ehdotuksia, eikä pelkkää ”ei käy” -julistusta.
• Kohderyhmäajattelu ja palvelumuotoilu. Tilanteet ympäri Suomen voivat olla hyvin erilaisia. Työttömiä on eri ikäisiä ja eri alueilla, erilaisista lähtökohdista ja erilaisin taustoin. Työttömän tohtorin tilanne on usein erilainen kuin työttömän putkimiehen. Tällä hetkellä työnhakuvalmennuksiin laitetaan sekaisin niitä, jotka eivät meinaa osata avata tietokonetta ja ne, jotka ovat somespesialisteja. Kohderyhmäajattelu ja palvelumuotoilu olisi tätä päivää. Tampereella saatiin palvelumuotoilusta jo hyviä tuloksia. Yhteydenpitokanavat pitäisi myös päivittää. Kannattaako kirjeitä todella lähettää niille, joille voi lähettää vaikka sähköpostia?
• Ymmärretään työnhakuprosessia. Työnhaku on varsin aikaa vievää, raastavaa ja kuluttavaa hommaa. Epävarmuus, toivo, epätoivo, yrittäminen, uudestaan aloittaminen ja pettymykset koettelevat vahvempaakin. Työnhaku on vaikea taiteenlaji. Siksi työnhakuaikaa olisi tärkeää kohdentaa relevanteihin kohteisiin ja säännöllisen työn hakemiseen. Pienten keikkojen metsästäminen voi viedä yhtä paljon aikaa kuin isojenkin. Työnhakuprosessin ymmärtäminen auttaisi tuloksekkaamman aktiivimallin luomisessa.
• Ymmärretään työnantajaa. Uuden työntekijän perehdyttäminen on todella työlästä puuhaa ja rekrytoiminen on kallista. 18 tunniksi keikalle otettava työntekijä ei valitettavasti ole välttämättä juuri se, mitä työnantajakaan toivoo. Mitä jos otettaisiin selvää siitä, mikä auttaisi työnantajaa palkkaamaan uusia ihmisiä?
• Hyödynnetään ja markkinoidaan jo keksittyjä asioita. Niin kuin yllä listasin, erilaisia keinoja työttömän tueksi on jo kehitetty ennen surullisen kuuluisaa aktiivimallia. Tärkeää olisikin käydä ne kunnolla läpi ja markkinoida nykyisiä keinoja sekä laittaa niihin paukkuja enemmän. Tehdään työvoimakoulutuksista parempia. Ylen A-Teema -ohjelmassa muutama viikko sitten työministeri Jari Lindström totesi, että nykyisiä palveluita ja etuja pitäisi alkaa markkinoida. No todellakin!
• Annetaan ihmisten olla luonnostaan aktiivisia ja otetaan syliin heidät, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Moni pelkää ottaa keikkoja vastaan tai lähteä kurssille siksi, että pelkää tukien menettämistä. Kaiken aktiivisuuden pitäisi olla sallittua ja siihen pitää rohkaista, ilman erityistä harkintaa, byrokratiaa tai TE-toimistojen alueellisesti vaihtelevia käytäntöjä. Ennakoitavuus on tärkeää.
• Yrittäjyyden ja palkansaajan välille joustoa. Työskentely työttömyysaikana puolison yrityksessä ei saisi evätä työttömyysturvaa. Millaisia kasvuyrityksiä saisimmekaan, jos työtön puoliso voitaisiin työllistää lyhyiksikin pätkiksi perheyritykseen ilman tukien menetyksen pelkoa? Yhdistelmävakuutus auttaisi monia tässä.

Olisi erittäin tärkeää pureutua nyt niihin kohtiin, missä valtio itse estää työttömän aktiivisuutta ja miten se onnistuisi paremmin saamaan apua tarvitsevat avun piirin. Kannatan avointa ja laajaa aktiivisuuden sallimista, koska valtaosalle meistä työ, työkyky ja itsensä toteuttaminen ovat yksi tärkeimmistä lohkoista täysipainoisessa elämässä.

Siina Repo
Toiminnanjohtaja
Viesti ry