Asiantuntija vai populisti, kas siinä pulma

#Viestimentori-ohjelma käynnistyy jälleen – ilmoittaudu nyt!
11.7.2017
Vertaistukea ja oivalluksia – mentorointi viestijän vahvistajana
22.8.2017

Populisti hauskuuttaa ja villitsee, kun taas asiantuntijat ovat tylsiä ja tahdottomia. Valtasiko siis asiantuntijapopulisti median? Presidentti Tarja Halonen, Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner, MTV Uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila, Perussuomalaisten puoluetoimiston työmies Matti Putkonen ja poliittisen viestinnän tutkija ja poliittisen historian dosentti Mari K. Niemi keskustelivat populismista SuomiAreenassa. Keskustelun juonsi Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen.

 

Populismia käytetään yhä enemmän poliittisena viestintäkeinona ja huoli sen vaikutuksista näkyy myös julkisessa keskustelussa. Kansaa innostetaan, villitään, hauskuutetaan ja yllytetään eli käytetään keinoja, jotka toimivat erinomaisesti äänten kalasteluun poliittisessa pelissä.

Vanhassa, turvallisessa maailmassa perinteinen media toimi portinvartijana, mutta uusien viestintäkanavien myötä vartija on menettänyt hieman otettaan. Tämä on luonut kasvualustaa populismille, jossa Timo Soinin kaltaiset karismaattiset johtajat tekevät monimutkaisista asioista yksinkertaisia ja saavat ihmiset nauramaan.

Sosiaalinen media on populistille tärkeä kanava, mutta populisti tarvitsee elääkseen myös perinteistä mediaa. Media poimii usein aiheensa somesta ja populistien möläytyksistä, ja näin mölyt tulevat koko kansan tietoon.

Viesti ry:n SuomiAreena -keskustelussa Vale, emävale, populismi – valtasiko asiantuntijapopulisti median? pohdittiinkin sitä, onko perinteisen median aina tarpeellista tarttua jokaiseen luuhun, joita esimerkiksi maailman tunnetuin populisti Donald Trump Twitterissä heittää.

 

Populismi pohjautuu vastakkainasettelulle

 

Politiikan tutkija Mari K. Niemen mukaan populismi nähdään usein kielteisessä valossa, vaikka se ei itsessään ole hyvä tai paha vaan väline, jota käytetään moneen eri tarkoitukseen. Populistilla on kuitenkin suuri vastuu siitä, miten välinettään käyttää.

– Jos annat aseen toisen käyttöön, on vastuu seurauksista sinulla, oli ase sitten ohjus, propaganda tai oma karisma, muistutti presidentti Tarja Halonen.

Populistit tarvitsevat uhan, jota vastaan puolustautua ja siksi populismiin liittyy aina vahva tarve luoda vastakkainasettelua. Mikael Jungnerin mukaan populismin kautta näytetäänkin usein keskisormea systeemille: Trumpia ei äänestetty hänen itsensä vuoksi vaan siksi, että haluttiin vastustaa systeemiä.

Populistit puolustautuvat usein sanomalla olevansa unilukkareita, eli he haluavat herätellä ja kertoa niin sanotusti suoraan, miten asiat ovat. Jopa rasistisia argumentteja oikeutetaan sananvapaudella.

Tarja Halonen korosti, että ero populistin ja unilukkarin välillä on kuitenkin häilyvä ja aggressiivinen keskustelu voi pelon avulla jopa kaventaa sananvapautta.

– Tutkijat, lehtimiehet, taiteilijat – monet sellaiset ihmiset, jotka aikaisemmin uskalsivat puhua ääneen, pelkäävät nyt oman koskemattomuutensa puolesta. Huonon käytöksen hyväksyminen on yleistynyt, mutta laajentaako se muka sananvaltaa, Halonen pohti Viesti ry:n keskustelupaneelissa.

 

Kuka sitten saa olla asiantuntija?

 

Populistinen viestintätyyli saa helposti perinteiset asiantuntijat näyttämään kuivakoilta ja kapeakatseisilta. Kilpa siitä, kuka mediassa saa äänensä kuuluviin, on lisääntynyt.

Asiantuntijoiksi on pitkään mielletty vain kapea osa kansasta: asiantuntijan hattu on asetettu lähinnä tutkijoiden, poliitikkojen ja virkamiehien päähän. Nyt media kuuntelee yhä useammin myös niin sanottuja kokemusasiantuntijoita, jotta yhteiskunnallisesta keskustelusta kehittyisi monipuolisempaa ja vuorovaikutteisempaa. Kokemusasiantuntijuuteen ei kuitenkaan voi suhtautua kritiikittömästi.

– Esimerkiksi rokotevastaisuus, joka saa ilmaa siipiensä alle nimenomaan kokemusasiantuntijoiden lausunnoista, voi pian muodostua uhaksi koko kansalle, Ylä-Anttila totesi.

Mari K. Niemen mukaan moniäänisyys keskustelussa on myönteinen ilmiö. Vaikka moniäänisyyttä siis tarvitaankin, kokemusasiantuntijat eivät voi syrjäyttää ammattitaidolla saatua asiantuntemusta.

Koulutettu tutkija tai muu asiantuntija puoltaa paikkaansa ammattitaidollaan, eli kyvyllään käsitellä kokonaisuuksia ja suodattaa omat mielipiteensä ja poliittiset näkemyksensä pois tutkimuksesta. Samanlainen suodatus kuuluu myös ammattitaitoiselle journalistille kirjoittamiensa juttujen suhteen.

Toisaalta tutkijankaan asiantuntemus ei tarvitse olla peräisin pelkästään kirjoista ja tutkimuksesta: monet tutkijat ammentavat lisätietoa jalkautumalla aiheensa pariin tavaten ihmisiä ja keskustelemalla heidän kanssaan.

 

Populismin käsittelytaidot vielä kehittymässä

 

Vaikka tänä totuuden jälkeisenä aikana valemediat ja vaihtoehtoiset totuudet ovatkin tulleet yhä suurempien yleisöjen tietoisuuteen, Ylä-Anttila uskoo, että lopulta faktat voittavat.

– Perinteisen median on erottauduttava muista journalistiseen etiikkaan tukeutumalla, itsesäätelyllä, virheiden korjaamisella ja vastuun kantamisella.

Esimerkiksi sosiaalinen media on tullut viime vuosina monen elämään nopeasti, ja sen edessä on oltu melko aseettomia. Nyt aletaan hiljalleen tunnistaa, milloin viestinnän tarkoituksena on provosoida ja naruttaa.

Tilanne siis normalisoituu, kunnes tulee jälleen jokin uusi alusta, jossa riehaantua. Saatamme silti oppia virheistämme ja käy, kuten Jungner ennustaa: mitä enemmän kohtaamme populismia, sitä immuunimmaksi sille tulemme.

Vaikka luottamus mediaan ja instituutioihin on joidenkin kansainvälisten mittareiden mukaan rapautunut, Suomessa tilanne on edelleen hyvä, uskoo ainakin Tarja Halonen.

– Suomessa pieniäkin skandaaleja nostetaan esille, koska suuria ei ole.

Myös Niemi uskoo faktojen uuteen tulemiseen.

– Jo lähitulevaisuudessa ihmisillä on yhä enemmän lähdekritiikkiä ja välineitä populismin tunnistamista ja käsittelyä varten.

 

Laura Piiroinen

Viestintäkoordinaattori, Viesti ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *