Clash of Clans – neuvottelu on peli joka pitää voittaa

Tai sitten ei. Työmarkkinajärjestöt ovat sotajalalla irtisanomiskiistassa ja vastakkainasettelu kiihtyy vaalien lähetessä. Tulevaisuuden työelämä on verkostoja ja yhteistyötä. Mitä jos aloittaisimme niiden rakentamisen jo tänään?

Ammattijärjestöt ja yrittäjät ovat sotajalalla pk-yritysten työntekijöiden irtisanomiskiistassa. Hallitus on esittänyt budjetin kehysriihessä, että alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä annettaisiin vapaammat kädet irtisanoa työntekijä, joka on enemmän haitaksi kuin hyödyksi työyhteisölleen tai yrityksen tuottavuudelle.

Tämän seurauksena ammattijärjestöt uhkaavat jälleen marssia torille osoittamaan mieltään. Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen puolestaan täräyttää Twitterissä seuraavaa:

”Ei ole salaisuus, että yritämme saada vähän vähennettyä ay-liikkeen valtaa ja tehdä Suomesta järjestövallan sijaan markkinatalouden ja kansanvallan.”

Yrittäjät ovatkin tökkineet kostoretken omaisesti ay-liikettä ja ay-liike vuorostaan uhkailee toistuvasti mielenosoituksilla.

Näinkö sitä iloitaan hetken nousukaudesta? Miksi tämä keskustelu on kärjistynyt tällaiseen uhkailuun? Mikä on lopputulos, ja onko se Suomen kokonaisedun mukainen, jos jompikumpi näistä norsuista lopulta kaatuu taistelutantereelle?

Tärkeää olisi keskittyä oman jäsenistönsä puolustamiseen, ei toisn osapuolen tuhoamiseen tai moittimiseen.

Kuunnellaan enemmän ja vaaditaan vähemmän

Entinen valtakunnansovittelija Minna Helle on kirjoittanut erinomaisen kirjan (Järki ja tunteet 2018) hyvistä neuvottelutaidoista. Hänen mukaansa huolet ja tarpeet hukkuvat usein vaatimusten viidakkoon. Meidän pitäisi kuunnella ja pohtia enemmän, eikä aina olla käsi ojossa vaatimassa.

Helle puhuu kysymysten esittämisestä väitteiden sijaan, hillitystä ja rakentavasta puhetavasta sekä empatian tärkeydestä.

Voisin väittää, että liitot ja yrittäjät eivät vielä tähän mennessä ole paljoakaan koittaneet ymmärtää toisiaan. Kun ymmärrys puuttuu, ei voi syntyä mitään hyviä ratkaisuja.

Monella meistä tuntuu olevan kyllä oikeus ja velvollisuus kritisoida toisia, mutta kenen velvollisuus on kehittää ratkaisuja ja sovinnollisuutta?

Kaikki me olemme vähän oikeassa ja vähän väärässä

Ymmärrän hyvin, että yrittäjillä on huoli epäonnistuneista rekrytoinneista. Samoin ymmärrän palkansaajien epävarmuuden työpaikan pysyvyydestä ja pelon irtisanomisten lisääntymisestä. Johan koeaikaakin pidennettiin laissa kuuteen kuukauteen.

Toisaalta koko työyhteisölle eli normaalille palkansaajalle voi olla joskus terveellistä päästä eroon yhteisöllisyyttä myrkyttävästä kollegasta. Asiat kun eivät ole niin mustavalkoisia. Voimme olla samassa asiassa osin sekä oikeassa että väärässä.

Niin kuin Minna Helle sanoo, ihmisillä on yleensä tapana yliarvioida näkemystensä oikeellisuus.

Onko hallituksen esitys sitten ainoa vaihtoehto ja onko se joko tai -päätös? Ei varmasti ole, vaihtoehtoja löytyy, jos niitä halutaan vakavissaan etsiä.

Tulevaisuuden työelämä – ei vastakkainasettelua vaan oman työn johtajuutta ja verkostoja

Irtisanomiskiistassa me puhumme vakituisista työpaikoista. Yksi suuntaus työelämässä näyttää kuitenkin olevan se, että läheskään kaikki työntekijät eivät ole vakituisessa palkkasuhteessa, vaan yrittäjät ostavat palveluita palasissa muualta. Muodostetaan alihankintaverkostoja ja kumppanuuksia.

Tulevaisuuden työelämä onkin enemmän verkostoja kuin hierarkioita ja vastakkainasettelua. Start up-, ohjelmisto- ja pelimaailmassa näkyvät uudet tuulet. Supercellin Ilkka Paananen kertoo, miten hän luottaa asiantuntijoihinsa ja antaa heille johtajuutta omassa työssään. Hierarkia ja vastakkainasettelu eivät vain enää toimi.

Supercellin yksi tunnetuimmista peleistä, Clash of Clans syntyi antamalla tiimeille paljon vapautta, mutta myös runsaasti vastuuta.

Miksi olla sotajalalla kun toiselta osapuolelta voi oppia niin paljon uutta?

Erityisesti edustamallani viestinnän alalla vaikuttaminen on aina jotakin täysin muuta kuin vaatimista. Vaikuttaminen ei ole koskaan nyrkin lyömistä pöytään. Vaikuttaminen on sitä, että lopputuloksessa olemme samalla puolella. Tässä matkan varrella itsekin saattaa vahingossa viisastua.

Jossakin vaiheessa urallani, kun olin itse työnantajan asemassa oma työntekijäni vaati keskustelua liiton edustajan kanssa. Kun korostin heti alkuun, että olemme yhteisellä asialla, niin meillä oli lopulta oikein mukava keskustelu.

Nyt nykyisessä ammattijärjestötyössäni olen puolestani kokenut erittäin hedelmällisiksi keskusteluiksi erilaiset tapaamiset työnantajien edustajien kanssa. Viestintäala elää muutoinkin monen maailman välissä ja sen tarkoitus on yhdistää maailmat, aina johtotasosta asiakasrajapintaan asti.

Miksi siis olla sotajalalla, kun toiselta osapuolelta voi oppia niin paljon uutta?

Siina Repo
Toiminnanjohtaja
Viesti ry