Etsitkö digivelhoa tai some-eläintä – vai aivan oikeaa viestinnän asiantuntijaa?

Viestinnän alaa vaivaa alitituleeraaminen. Työnhaussa ovat yleistyneet erilaiset humoristiset nimikkeet: töihin haetaan niin some-eläintä kuin digivelhoakin. Jos etsin asianajajaa, en halua lakivelhoa tai asianajoeläintä. Uskottava titteli on niin organisaation kuin koko alankin etu. 

Viestinnän tehtävänimikkeet ovat hurjassa murroksessa. Vielä joitakin vuosia sitten tiedottaja ja markkinointipäällikkö työskentelivät eri puolilla taloa hyvin erilaisin tavoittein.

Nyt ’tiedottaja’-nimike on alkanut kadota, kun samalla viestinnän asiantuntijat ja -suunnittelijat ovat astelleet reippaasti markkinoinnin tontille. Viimeksi sisäministeriö luopui kesäkuun alussa ’tiedottaja’-nimikkeistään ja nosti esiin viestinnän asiantuntijat.

Nimikkeen muutos kuvaa tehtävänkuvassa tapahtunutta mullistusta. Faksin päällä istuvat, tietoa vahtivat tiedottajat ovat katoava kansanperinne. Nyt uskotaan avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Painopiste on siinä, että me kerromme ensin, ennen kuin muut ehtivät edes kysyä.

Viestintä on yhä enemmän asiakaspalvelua, näyttävää, informoivaa ja liikuttavaa sisällöntuottamista, myyntiä, markkinointia ja brändinhallintaa. Viestintä ei ole pelkkä tukitoiminto, vaan merkittävä osa koko organisaation johtamista.

Kelpuuttaisitko juristivelhon kun etsit asianajajaa?

Viestinnän alalla tehtävänimikkeiden turbulenssi aiheuttaa paljon myös hämmennystä, sillä nimikkeitä on tullut kentälle runsaasti. Pelkästään Viesti ry:n jäsenkunnasta löytyy parisataa eri titteliä.

Toisaalta työmarkkinoilla ovat yleistyneet erilaiset vitsiltä kalskahtavat työpaikkailmoitukset, joissa etsitään esimerkiksi digivelhoa, viestinnän visionääriä ja some-eläintä.

Jos etsin asianajajaa, en halua lakivisionääriä, juristivelhoa enkä asianajoeläintä. Tai jos haluan lääkärille, en etsi poppamiestä tai terveysfiilistelijää. Eräs asianajajan ja lääkärin ammattien pitkäaikaiseen arvostukseen johtanut tekijä onkin onnistunut ja vakiintunut tehtävänimikekulttuuri, jolle ei rekrytoinnissa irvailla.

Rekrytointikin on viestintäteko

Viestinnän tekijöitä ja johtajia palkatessa pitäisi pysyä asialinjalla, sillä viestinnän ammatti on tärkeä professio, johon edellytetään yleensä korkeakoulutusta. Itse asiassa rekrytointikin on viestintäteko, joka antaa tietynlaisen mielikuvan työnantajasta ja sen asenteesta.

Haasteena viestinnän alalla onkin edelleen niin sanottu alitituleeraaminen. Tällä hetkellä esimerkiksi moni viestinnän alan ammattilainen puurtaa tiedottajan tai jopa viestintäsihteerin nimikkeellä isonkin organisaation viestinnässä yksin, vaikka viestintäpäällikkö-nimike kuvaisi vastuualuetta parhaiten.

Viestintäpäällikön kaltainen titteli on koko organisaation brändille eduksi, koska on aina uskottavampaa, kun yhteyshenkilönä toimii viestintäpäällikkö eikä ”vain” tiedottaja.

Tehtävänimikkeillä on suuri merkitys. Ne luovat sekä työnantajan että yksilön identiteetin ja antavat organisaatiosta parhaimmillaan uskottavan ja asiantuntevan mielikuvan.

Siina Repo

kirjoittaja on Viesti ry:n toiminnanjohtaja.