Gradu – mikä ihana tekosyy

Illalla nukkumaan mennessä se pyörii mielessä. Heti aamulla herätessä se vilisee ensimmäisenä silmissä. Joka hetki sitä ajattelee, eikä sen tuska tai ahdistus lakkaa hetkeksikään. Hermoraunionlailla elät jatkuvasti reunalla ja pieninkin vastoinkäyminen, kuten aamukahviin tarkoitetun maidon pilaantuminen, saattaa pudottaa sinut. Kaikki keskusteluaiheesi liittyvät siihen, etkä osaa enää muusta puhua. Kunnes lopulta kaverisi ja lähipiirisi kyllästyvät totaalisesti kuulemaan siitä ja päädyt yksinään mumisemaan ääneen teoreettisista viitekehyksistä, empiirisestätutkimuksesta ja kvalitatiivisesta tutkimusmenetelmästä.

Gradu – tuo väistämätön virstanpylväs yliopisto-opintojen polulla. Viimeinen rutistus ennen kuin voit onnellisena todeta olevasti maisteri ja siirtyä urhoollisesti työnhaun taistoon.

Kaikesta ahdistuksesta, hermoilusta, kofeiiniyliannostuksista ja huonosta kirjoitusasennosta johtuvasta hartiasärystä huolimatta, gradu opettaa paljon. Ei vain tieteellistä kirjoittamista, tiedonhakua tai tutkimusten tekemistä, vaan sitkeyttä, luovuutta, oman pään – ja äänen – käyttöä, kritiikin vastaanottamista sekä kaikkensa antamista. Sitä ihmeellisesti oppii sinnikkääksi ja sitkeäksi, kun jostain pitäisi saada luotettava hyvä lähde, mutta mitkään hakusanat eivät tunnu auttavan tai kun deadline lähestyy uhkaavasti ja sivuja pitäisi kirjoittaa vielä puolet lisää. Myös luovuus alkaa kummasti kukkia silloin, kun pitäisi saada tavoite ilmaistua yhdellä virkkeellä tai keksiä nasevia otsikointeja.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun graduohjaaja mainitsee jo kolmatta kertaa oman äänen kuulumisesta tekstissä, sitä omaa päätä ja omia sanoja aletaan käyttää vaikka väkisin. Tai kun opponentti on punakynällään tuhrinut lähes jokaisen virkkeen, jokaiselta sivulta, sitä nöyränä opettelee vastaanottamaan rakentavaa kritiikkiä. Mutta kaikkien niiden yön pikkutuntien kirjoittelujen, gradun takia suunnitelmien perumisten, monien päivien neljän seinän sisällä istumisten sekä moneen kertaan uudelleen kirjoitettujen kappaleiden jälkeen, voi huokaista helpotuksesta, sulkea hetkeksi gradutiedoston ja hyvillä mielin todeta, että on antanut kaikkensa.

Henna Ristikangas