Hukkuuko asia sanamuotojen taakse? Kolme syytä, miksi tuijotamme nyt sitä, miten asiat sanotaan

Susanna Kosken tapa puhutella Anna-Maija Tikkasta on puitu päiväkaupalla mediassa. Erilaisiin otsikoihin ja tikun nokkaan pääsevätkin nyt usein ihmiset, jotka sanovat asioita väärin tai jopa törkeästi.

Ajoittain kahvipöytäkeskusteluissa ihmetellään, että asia unohtuu, kun päivittelemme vain sanamuotoja. Että saahan sitä nyt sanoa. Susanna Koski tuskastui Pressiklubissa, että keskustelu pääasiasta, eli sosiaaliturvasta, jäi nyt hänen sanamuotoilunsa jalkoihin. Kaikkia kiinnostaa vain se, mitä ja miten Koski esiintyi.

Miksi on niin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten asioita sanotaan?

1. Elämme murrosta, jossa vaatimus hyville käytöstavoille ja puhetavoille kasvaa

Tiimiajattelu on noussut vastakkainasettelun vastavoimaksi. Metoo-ilmiö oli merkki siitä, että olemme kyllästyneet kaikenlaiseen sikailuun. Moni on kiinnittänyt huomiota myös somekulttuurin sekä politiikan aggressiiviisuuteen ja penää tilaa asialliselle keskustelulle draaman ja moittimisen sijaan.

2. Sanamuodot ovat oleellinen osa onnistunutta vuorovaikutusta ja luottamuksen rakentamista

Niillä rakennetaan suhdetta asiakkaaseen, sidosryhmiin ja äänestäjiin. Organisaatioviestinnässä ja myyntityössä sanavalinnat ja äänensävy ovat nousseet yhä merkittävämpään asemaan. Miellyttävä ja arvostava puhuttelutapa on avain pitkäaikaiseen asiakkuuteen, yhteistyöhön ja ihmissuhteisiin –  myös parisuhteeseen.

Asioita töksäyttämällä saa huonon maineen ja välit muihin ihmisiin rikkoontuu. Neuvotteluasemamme heikkenee, kun heitämme lokaa vastapuolelle.

3. Puhetyyliä voidaan käyttää myös populismiin ja väärällä tavalla omien etujen ajamiseen

Populismi ratsastaa juuri tarkkaan harkituilla sanamuodoilla. Kärkkäillä sanavalinnoilla saa huomiota ja niillä saa valtaa. Niillä myös yksinkertaistetaan vaikeita asioita. Tällä taktiikalla meille myydään myös huonoja asioita, jos emme ole valppaita.

Jokainen meistä on esimerkki

Aggressiivinen, kärkevä, syyttävä, yksinkertaistava, moittiva ja pettynyt puhetyyli saa näkyvyyttä enemmän kuin siltoja rakentava tyyli. Julkinen tilamme tarvitsee kuitenkin myös hiljaisia ja rakentavia ääniä.

Jos julkisuus on väkivaltainen taistelutanner, menetämme paljon hiljaisia asiantuntijoita, jotka pelkäävät tykinruuaksi joutumista. Toisaalta hyvän puhetavan vaatimuksesta voi seurata se, että kiinnitämme huomiota yhä enemmän vain puhetapoihin, hyviin ja huonoihin, ja voimme sokaistua itse asialle.

Julkinen esiintyjä on meille muille esimerkki ja etenkin politiikassa, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja asiantuntijoiden keskustelussa rakentavaa vuorovaikutustyyliä on syytäkin penätä. Jokainen meistä voi tukea omalta osaltaan rakentavaa ja vuorovaikutteista puhetapaa niin käytännön arjessa kuin somessakin.  

Siina Repo
Toiminnanjohtaja
Viesti ry