Ilmapiiri pieni pyörii

Kuvittele, että kalibroituasi nenäsi raikkaassa metsässä astut huoneeseen, jossa on todella tunkkainen ilma. Suljet oven perässäsi ja huomaat, että ikkunat ovat lukossa – et voi tuulettaa. Tämän jälkeen kuvittele, että paneudut tässä huoneessa kahdeksan tunnin ajan keskittymistä vaativiin tehtäviin. Miten sujuu?

Huono työilmapiiri on kuin tunkkainen sisäilma: sen kyllä aistii ja työn tuloksellisuuteen sillä on yhtä selkeä vaikutus. Tunkkaista työilmapiiriä voi ja pitää tuulettaa, mutta aktiivista ikkunoiden aukomista se vaatii, ja myös tiellä olevien lukkojen poistamista.

Onko meillä kaikilla nyt hyvä fiilis?

Työilmapiiri on fiilis, jolla joukko ihmisiä tekee duunia. Se rakentuu työyhteisön jäsenten keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä. Sen peruskivenä on yrityksen työkulttuuri; joukko yhteisiä pelisääntöjä ja tapoja toimia.

Perinteisesti yrityksissä seurataan työilmapiiriä teettämällä jonkin sortin ilmapiiritutkimus, yleensä kerran vuodessa. Kuten eräs tutkimuskonsultti muinoin tapasi toistella, jos pää on pakkasessa ja jalat uunissa, on keskimäärin hyvä olla. Näin on, ja siksi kyselyiden tuloksia tutkittaessa ei pidä jumittua keskiarvoihin, vaan olla kiinnostunut ääripäistä ja etenkin siitä, mitä niiden takana piilee.

Tärkeää on myös päättää ja ennen kaikkea selkeästi vastuuttaa ja aikatauluttaa kehittämistoimenpiteet. Muuten istutaan äkkiä ilmapiiritutkimusten katalimmassa sudenkuopassa; on tutkittu pelkästä tutkimisen ilosta. Se taas on silkkaa resurssien ja kehittymismahdollisuuksien haaskuuta.

Älä tule paha kakku

”Ilmapiiri on meidän sisäinen asia. Ei se näy asiakkaille”.

Väärin. Vaikka työilmapiiri on aineeton asia, se on sellaiseksi harvinaisen käsinkosketeltava. Ja se heijastuu kaikkeen yrityksen tekemiseen ja jokaiseen asiakaskontaktiin, tavalla tai toisella. Työilmapiiristä kannattaa siis siksikin olla oikeasti kiinnostunut.

Vastoin kuin joskus ajatellaan, asiakas saattaa aika herkästikin tehdä havaintoja yrityksen työilmapiiristä, hyvässä ja pahassa. Ja ihmisiä kun olemme, ilmapiirillä on vaikutusta myös työssä onnistumiseen; hyvistäkin raaka-aineista voi tulla paha kakku, jos leipurin ei ole hyvä olla.

Kuuleeko kulmahuone?

”Hyvä työilmapiiri on kiva juttu, mutta ei sillä tulosta tehdä”.

Väärä vastaus. Henkilöstön hyvinvoinnilla ja firman tuloksella on vissi yhteys. Hyvinvointiin puolestaan vaikuttaa merkittävästi ilmapiiri, jossa työtä tehdään. Kun huono työilmapiiri nakertaa hyvinvointia, se syö samalla myös suoraan viivan alta.

Onkin mielenkiintoista, että tulosjohtaminen yhä toisinaan koetaan jotenkin tärkeämmäksi kuin ilmapiirijohtaminen. Tosiasiassa on niin, ettei hyvää tulosjohtamista voi olla ilman ilmapiirijohtamista.

Ilman johdon sitoutumista ja koko henkilöstön yhteistä, aitoa kehittymisen halua ilmapiiriä on mahdotonta työstää paremmaksi. Tsemppikonsultti voi puhua itsensä pyörryksiin, mutta kun paritehtävät on poristu ja kimppapiirileikit tanhuttu, jonkun pitää kääriä hihat.

Yhteinen asia

Työilmapiiriin pätee sama kuin työturvallisuuteenkin, vastuu siitä lepää meidän työyhteisön jäsenten kollektiivisilla harteilla. Yhteinen velvollisuutemme on olla rakentamassa sellaista ilmapiiriä, jossa jokaisen on helppo hengittää ja tehdä töitä. Ja jos jokin työyhteisömme yhteiselossa hiertää, tarvittaessa kertoa havainnoistamme esimiehelle, luottamushenkilöille tai johdolle.

Negatiivisten ilmapiirihavaintojen käsitteleminen ja työilmapiirin kehittäminen vaativat ajoittain korkeaa henkistä kipukynnystä ja rohkeutta tarttua vaikeisiinkin asioihin. Kehitysponnistukset kuitenkin kannattavat, jo pelkästään itsekkäistä syistä – niin suuren osan me itse kukin vietämme elämästämme ja valveillaoloajastamme töissä.

Aika ajoin kannattaa siis haistella oman työyhteisönsä ilmaa, vaikkapa metsän raikastamin sieraimin.

Parempaa työelämää meille kaikille!

Petri Minni

Kirjoittaja on viestinnän ja markkinoinnin suunnittelija, työsuojeluvaltuutettu ja Viestin jäsen.