”Kaikki on hyvin, kunnes ryhdyt puhumaan ilmastonmuutoksesta” – Somen ilmastokeskustelu ahdistaa tutkijoita
Ilmastoaiheista puhutaan sosiaalisessa mediassa paljon, mutta keskustelu ei aina perustu tutkittuun tietoon. Sosiaalinen media haastaa tutkijat uudella tavalla: kun kuka tahansa voi sanoa somessa mitä tahansa, kipuavat mielipiteet helposti samalle viivalle tutkitun tiedon kanssa. Kira Keini tutki ViestiStipendillä palkitussa gradussaan tutkijoiden kokemuksia somekeskustelusta.
Helsingin yliopistosta valmistunut viestintäasiantuntija Kira Keini tutki ViestiStipendillä keväällä 2019 palkitussa gradussaan, millaisena ilmakehätieteiden tutkijat kokevat alastaan käytävän keskustelun sosiaalisessa mediassa ja mikä heitä motivoi somen käytössä.
Lisänäkökulmaa työhön toi vertaileva asetelma kahden maan tutkijoiden sosiaalisen median käytön välillä. Suomalaisten ja espanjalaisten tutkijoiden kokemukset somen yhteiskunnallisesta merkittävyydestä erosivat yllättävän paljon toisistaan.
Tiedeviestinnän perinteiset mallit istuvat somessa tiukasti
Tutkijoita motivoi sosiaalisen median ja erityisesti Twitterin käytössä neljä asiaa: viestintä ja vuorovaikutus erilaisten yleisöjen kanssa, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, somen muodostama näkyvyys sekä tutkimuksen edistäminen somessa esimerkiksi verkostoitumalla.
Vaikka moni tutkija piti Twitterin avoimuudesta ja mahdollisuudesta saavuttaa sen välityksellä erilaisia yleisöjä tavallisista kansalaisista poliitikkoihin, kertoivat he pyrkivänsä vuorovaikutukseen ensisijaisesti toisten tutkijoiden kanssa. Tutkijat näkivät tiedeyhteisön ulkopuoliset yleisöt lähinnä tiedotuksen kohteina.
Sosiaalinen media mahdollistaisi ainakin teoriassa tutkijoiden vuorovaikutuksen myös muiden kuin heidän oman viiteryhmänsä edustajien kanssa, mutta tiedeviestinnän vakiintuneet toimintatavat vaikuttavan istuvan tiukasti. Tutkijoiden kuvailema asetelma muistuttaa siitä, millaisena tiedeviestintä on perinteisesti nähty: yksisuuntaisena, tiedeyhteisöstä alaspäin suuntautuvana toimintana.
Ilmastonmuutos jakaa keskustelijat kahteen leiriin
Pro gradua varten haastatellut tutkijat kokivat, että erityisesti ilmastonmuutosta käsittelevät keskustelut polarisoituvat ja kärjistyvät somessa helposti. Ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvat tahot ja ilmastoaktivistit muodostavat keskenään samanmielisten kuplia, joiden keskustelut risteävät vain harvoin.
Jos eri tavalla ilmastonmuutokseen suhtautuvat henkilöt kuitenkin päätyvät keskustelemaan toistensa kanssa, keskustelun sävy saattaa olla epäkunnioittava, joskus jopa aggressiivinen. Jotkut haastatelluista tutkijoista kertoivat tämän vuoksi välttelevänsä ilmastonmuutoksesta puhumista sosiaalisessa mediassa tai vähintäänkin varautuvansa keskustelun kärjistymiseen.
Tutkijoiden kuvailema itsesensuuri on monella tapaa huolestuttavaa. Ilmastonmuutokseen liittyvää asiantuntijatietoa tarvitaan kipeästi erityisesti somessa, jossa mielipiteet voivat saada yhtä paljon painoarvoa kuin tutkittu tieto. Jos tiedettä ei ole tarjolla siellä, missä ihmiset viettävät suuren osan ajastaan, on syytä olla huolissaan siitä, minkälainen sisältö ottaa vallan.
Mihin sosiaalisen median välityksellä voi vaikuttaa?
Suomessa ja Espanjassa työskentelevien tutkijoiden kokemusten välillä oli yksi merkittävä ero. Espanjalaiset haastateltavat eivät kokeneet yhteiskunnallista vaikuttamista sosiaalisen median välityksellä motivoivana tai edes mahdollisena asiana. He pystyivät mielestään vaikuttamaan lähinnä tiedeyhteisön sisäisiin asioihin.
Suomalaiset haastateltavat sen sijaan näkivät yhteiskunnallisen vaikuttamisen tutkijan kannalta yhtenä somen tärkeimmistä ominaisuuksista. He kokivat, että sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttävä tutkija saattoi puhutella Twitterin välityksellä suoraan vaikkapa poliittisia päättäjiä, joiden tavoittaminen on muuten vaikeaa.
Osa haastatelluista espanjalaisista tutkijoista kertoi, etteivät he pitäneet tieteen asemaa kotimaassaan erityisen vahvana. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi heidän oli vaikea tunnistaa omia vaikuttamisen mahdollisuuksiaan. Jos tutkijasta tuntuu, että hänen työtään ei arvosteta, on ymmärrettävää, että myös tutkimustiedon levittäminen näyttäytyy hänelle yhdentekevänä.
Havaitsin espanjalaisten tutkijoiden vastausten välillä myös sukupolvieroja. Uransa alkuvaiheessa olevat tukijat suhtautuivat sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin keskimäärin positiivisemmin kuin vakiintuneet tutkijat. Nuoret tutkijat esimerkiksi uskoivat, että poliittiset päättäjät on mahdollista tavoittaa somen välityksellä. He eivät myöskään pitäneet tieteen tilaa kotimaassaan yhtä huonona kuin vanhemmat tutkijat. Suomalaisten tutkijoiden keskuudessa vastaavia eroja ei ollut.
Sosiaalinen media pakottaa miettimään omaa ulosantia
Vaikka somen käyttöön liittyy haasteita ja ristiriitaisuuksia, se myös antaa tutkijoille paljon. Sosiaalisen median käyttö oli auttanut monia tutkijoita ymmärtämään, mikä heidän tutkimuksessaan on yhteiskunnan kannalta tärkeää ja kenelle siitä kannattaa viestiä.
Useat haastateltavat kokivat sosiaalisen median edistäneen heidän työtään. He kertoivat yhteistyökuvioista, jotka olivat syntyneet somen välityksellä, sekä haastattelupyynnöistä, joita he olivat saaneet somen käytön tuloksena. Uransa alkuvaiheessa olevat tutkijat kokivat, että somen mahdollistama näkyvyys oli avannut heille mahdollisuuksia edetä oman tutkimusorganisaation sisällä ja myös uralla laajemmin.
Kaikki haastateltavat eivät toisaalta olleet sosiaalisesta mediasta erityisen innostuneita, vaan kokivat sen käytön välttämättömänä tapana pysyä kehityksessä mukana. Somea voikin ajatella eräänlaisena julkisen palvelun välineenä tai vaihdannan muotona, tapana antaa yhteiskunnalle takaisin. Eräs haastatelluista muotoili tämän oivasti:
“Asia on niin, että me tutkijat emme ole muusta yhteiskunnasta erillään. Meille maksetaan siitä, että annamme yhteiskunnalle jotain, ja tämä on yksi tapa tehdä niin.”
Kira Keini
VTM, viestintäasiantuntija, Kaskas Media
@kirakeini