Skip to content

Muutos – vallan ratsu, rahvaan rasite


Julkaistu: 09.11.2016
Kirjoittaja: Siina Repo
Kategoria: Blogi

Politiikka on viestintää. Muutos on vahva ja toistuva poliittinen, mutta myös viestinnällinen teema, joka näyttää tuovan julistajalleen säännönmukaisesti voiton.

trump-1332922_960_720Populistinen politiikka on ottanut muutoksen omaksi ratsukseen.

Jytky, Brexit ja Donald Trump ovat saaneet suuret kansanjoukot puolelleen julistamalla muuttavansa kaiken paremmaksi. Eikä siinä mitään, olihan myös Barack Obaman vaaliteemana ”Change”, sekin toimi hyvin.

Ainoa poikkeus tästä linjasta lienee suomalainen Muutospuolue, joka ei oikein ole onnistunut viestimään, mitä se käytännössä haluaisi muuttaa.

Peruskuvio asioiden esittämisessä on lähes poikkeuksetta sama: joku tai jokin on muuttanut maailman epäoikeudenmukaiseksi, kunnes yksi puolue, poliitikko tai kansanliike lupaa tuoda asiaan muutoksen ja pelastuksen.

Uskontoon viittaava teema koskettaa sisintämme, se on tuttu malli sulattaa. Yksinkertainen ongelma, yksinkertainen vastaus.

Mutta kun maailma ei valitettavasti ole yksinkertainen.

 

Äänestäjälle muutos on selkeä ratkaisu

Myös nukkuvat äänestäjät näyttävät heräävän, kun kultalautasella tarjotaan muutosta. Muutos on vastaus kaikkeen turhautumiseen ja se on merkki siitä, että äänestäjää ymmärretään.

Vaalivoittaja on helposti se, joka tarjoaa mullistavimman muutoksen. Yksityiskohtia ei niinkään tarvitse aina eritellä, fiilis on tärkein.

Kun vaalit on ohi, ilmapallot ja serpentiinit on kerätty, näkökulma muutokseen usein kuitenkin muuttuu.

Muutoksen läpivieminen ei ole helppoa. Tämä on nähty niin Brexitissä kuin Suomen vaalien jälkitilassa. Uudet vastarintaäänet voimistuvat, koska muutos ei käytännössä olekaan aina aivan sitä, mitä on ajateltu.

Suomessa perussuomalaisten suosio on laskenut. Britanniassa emmitään Brexitiä. Helppoja ratkaisuja ei ollutkaan.

 

Onko tässä jotain hyvää?

Populismin taustalla näkyy turhautuminen. Kun populismi voittaa, sillä on tilaisuus näyttää, mitä ratkaisuja se voi oikeasti tarjota valittamisen sijaan.

Populismin esiin tuomat teemat ja muutosvaatimukset tarjoavat myös tilaisuuden tehdä havaintoja, mitä asioita nyt on jätetty huomioimatta ja mihin muutosta oikeasti halutaan. Onko todellinen ongelma siis maahanmuuttajat ja muurin puuttuminen vai sittenkin työttömyys, maailman kriisit tai vaikkapa koulutuksen puute?

Jos Hillary Clinton olisi voittanut, turhautumisen määrä olisi voinut kasvaa entisestään. Se olisi voinut purkautua ennalta arvaamattomillakin tavoilla.

Trump rauhoittaa nyt hetkeksi populistit ja turhautuneet. Todennäköisesti populistit tulevat kuitenkin pettymään hänenkin kohdallaan, koska edes hän ei pysty yksin muuttamaan kaikkea lupaamaansa.

Tästä pettymyksestä tulee uusi populismin saturaatiopiste. Toivon mukaan siinä pisteessä on ymmärretty, mitä oikeasti ajamme, kun toivomme suurta muutosta.  

Ymmärrämmekö sitä, mitä käytännössä haluamme, kun vaadimme muutosta? Olemmeko todella sitoutuneet muutokseen, vai ostammeko vaaleissa vain hyvältä kuulostavia korulauseita? Keskitymmekö ylipäätään oikeisiin asioihin ja oikeisiin uhkiin, kun penäämme muutosta?

 

Seuraavaa kotimaan muutosteemaa odotellessa

Suomessa on ensi vuonna edessä kunnallisvaalit, seuraavana vuonna presidentinvaalit ja sitä seuraavana eduskuntavaalit. Äänestämmekö mekin jälleen muutosta ja minkälaista muutosta?

Meidän on päästävä eroon sekavista muutosmantroista ja oivallettava, mistä muutoslupauksissa todellisuudessa on kyse.

Sen jälkeen on mahdollista aktivoitua ajattelemaan, rakentamaan ja jopa hyödyntämään muutosta.

 

Asiantuntijuudesta mediassa, faktan ja tunteen vastakkainasettelusta sekä populismista keskustellaan Viesti ry:n SuomiAreena keskustelussa 11.7. Porissa.

 sa_logo_RGB_original

 

Siina Repo
Kirjoittaja on Viesti ry:n toiminnanjohtaja