Neljän tunnin työviikko
Käsi pystyyn: Kuinka moni teki uuden vuoden lupauksen, että tänä vuonna huolehdin työn ja vapaa-ajan tasapainosta? Että pidän työaikasaldot kurissa, enkä pyörittele työasioita viimeisenä mielessä ennen nukkumaanmenoa?
Jos teit, oletko pystynyt pitämään lupauksesta kiinni?
Luin viime kesänä Timothy Ferrissin kirjan 4 tunnin työviikko. Suhtaudun yleensä kohtuullisen nihkeästi tällaisiin self help -oppaisiin, mutta jokin kirjan otsikossa puhutteli ja pokkari tarttui lomalukemistoon lentokentän lehtikioskista. Ja ei, kiinnostus ei johtunut (ainoastaan) kirjan kannen palmukuvasta.
Ferriss lupaa lukijalleen, että hänen ohjeidensa avulla jokainen voi raataa vähemmän, elää enemmän ja päästä oman elämänsä herraksi. Jos ei anna kirjoittajan oman egon pönkittämisen ja ”näin minä sen tein” -tyylisten neuvojen häiritä liikaa, kirja tarjoaa hyödyllisiä vinkkejä omaan työhön ja elämäntilanteeseen sovellettaviksi.
Kirjan oivalluksista nämä kaksi jäivät päällimmäisenä mieleeni:
- Pareton periaate: 20 prosenttia syistä johtaa 80 prosenttiin seuraamuksista. Ferriss kehottaa pohtimaan, mitkä 20 prosenttia syistä aiheuttaa 80 prosenttia ongelmista ja pahasta olosta. Entä mitkä 20 prosenttia syistä tuottaa 80 prosenttia toivotuista seurauksista ja onnesta?
- Parkinsonin laki: Työ täyttää sille varatun ajan. Tehtävän tärkeys ja vaativuus paisuvat sen suorittamiseen myönnetyn ajan mukaan, eikä käytettävissä oleva aika Ferrissin mielestä yleensä paranna työn lopputulosta.
Ferrissin mukaan Pareton ja Parkinsonin lainalaisuudet ovat toisiinsa nähden käänteisiä ja niiden avulla voidaan lisätä työn tuottavuutta seuraavasti:
- Kun tehtävät rajoitetaan vain välttämättömään, työaikaa voidaan lyhentää (Pareton periaate).
- Kun työaikaa lyhennetään, välttämättömimmät työtehtävät tulevat tehdyksi (Parkinsonin laki).
Pysyitkö kärryillä? No, joka tapauksessa näiden kahden peen toteutumista omassa työssä kannattaa pohtia. Lisäksi niistä on tärkeää keskustella oman esimiehen ja työkavereiden kanssa. Mitkä työtehtävät ovat teillä elintärkeitä ja mitkä puolestaan turhia aikasyöppöjä? Mitkä tekijät aiheuttavat eniten ongelmia ja voisiko niitä jotenkin poistaa?
Vaikka neljän tunnin työviikko on utopiaa viestinnän palkkatyöläiselle, Ferrisin kirjasta voi ottaa oppia oman ajankäytön hallintaan. Nimittäin me viestinnän alan ammattilaiset paiskimme töitä tuoreen tutkimuksen mukaan keskimäärin 40,3 tuntia viikossa eli noin kolme tuntia enemmän kuin työsopimuksemme yleensä edellyttää. Lähes neljännes meistä ei saa ylitöistä mitään korvausta.
Teemme siis vuositasolla mitattuna merkittävän määrän ilmaista työtä. Jos siitä maksettaisiin palkkaa, se näkyisi tilinauhassa, ansioihin perustuvissa sosiaalietuuksissa ja eläkekertymissä. Nyt se näkyy ainoastaan vähempänä aikana muulle elämälle, perheelle, harrastuksille ja levolle.
Jaana Parkkola Viestin ex-varapuheenjohtaja, joka harjoittelee tänä vuonna ajankäyttöä perhevapaalla
Ps. Jos työn ja vapaa-ajan suhdekuviot kiinnostavat, kannattaa käydä lukemassa Työterveyslaitoksen Guy Ahosen kirjoitus Työelämä 2020 -blogissa sekä hänen blogihaasteeseensa vastanneiden sosiaali- ja terveysministeriön, Väestöliiton ja Okimo Clincin blogit. Kuten sosiaali- ja terveysministeriön Ismo Suksi visioi, voimme ehkä tulevaisuudessa mitata työn kuormittavuutta erilaisilla älyvaatteilla. Voittihan suomalaisten keksimät älyhousut juuri kansainvälisen innovaatiopalkinnon.