Millaisen esimerkin hyvästä neuvottelukulttuurista työmarkkinaosapuolet antavat nyt kansalle?
Työmarkkinakeskusteluissa osapuolina on Suomen vaikutusvaltaisimpia tahoja. Jos niiden keskustelu- ja neuvottelukulttuuri toimii hyökkäystaktiikalla, millainen esimerkki se on tavallisille ihmisille? Silläkö tavalla meidän muidenkin pitää elämässä toimia, olla mahdollisimman joustamattomia? Tulevaisuudessa joustamista ja rakentavia neuvottelutaitoja tarvitaan entistä enemmän.
Kiista irtisanomissuojasta ylittää kaikki järjellisyyden rajat. Näin totesi Sixten Korkman Helsingin Sanomissa 16.10.2018, eikä voisi olla enempää oikeassa. Suomi on poteroitunut vastakkaisiin asemiinsa joko puolustamaan tai vastustamaan työsopimuslain muutosta, jossa kevennettäisiin irtisanomisen perusteita. Kirjaimellisesti kiista on syntynyt siis tästä lauseesta:
”Kun työnantajan palveluksessa on säännöllisesti alle 10 työntekijää, asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää myös edellä 1 momentissa säädettyä vähäisempää, mutta kuitenkin työsuhteeseen vaikuttavien velvoitteiden niin merkittävää rikkomista, laiminlyöntiä taikka työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten muuttumista, ettei työnantajan voida perustellusti edellyttää jatkavan työsuhdetta.”
Kiista on erityisen hankala ja kaikki haluavat olla oikeassa. Hallitus ja yrittäjät ovat halunneet näyttää ay-liikkeelle kaapin paikan ja samalla uholla on liikenteessä myös ay-liike. Jos tilannetta katsoo viestinnän, vuorovaikutuksen ja neuvottelun näkökulmasta, tilanne on vähintäänkin absurdi. Siteeratakseni edesmennyttä Simo Salmista Levyraadissa: dorkaa ja karmeeta, two points.
Neuvottelukulttuurimme on kriisissä
Hyvistä neuvottelutaidoista irtisanomiskiistassa ei ole ollut tietoakaan, julkisuuskuva tilanteesta on lähinnä uhoamista ja muurien rakentamista.
Mitä tässä sitten on oikein tapahtunut? Kaikki alkoi hiljalleen koeajan pidentämisestä, eskaloitui kikyyn ja sai bensaa liekkeihin aktiivimallista. Sitten jo yrittäjätkin laittoivat vitosta silmään ja kampanjoivat yleisen työttömyyskassa YTK:n puolesta ay-liikettä vastaan.
Yrittäjien Mikael Pentikäinen antoi vahvoja epäluottamuslauseita Twitterissä todeten muun muassa että “Ei ole salaisuus, että yritämme saada vähän vähennettyä ay-liikkeen valtaa ja tehdä Suomesta järjestövallan sijaan markkinatalouden ja kansanvallan.“
Nuorten määräaikaisuudet kumottiin kesällä, mutta uusi alamäki alkoi alkusyksystä, kun työsopimuslaki nostettiin vielä pöydälle. Kesän aikana voimiaan keräillyt SAK hyökkäsi yrittäjiä vastaan jo kaikkien rajat ylittäneellä kampanjalla, jossa yrittäjä leimattiin täysin kohtuuttomaksi olennoksi. Uudesta lakiesityksestä myös väitettiin, että jatkossa työntekijä voidaan heti irtisanoa, jos hän on vähän pahalla tuulella.
Hallitus nosti nenän pystyyn ja lähti hakemaan kostoksi luottamusta eduskunnasta. Tästä suivaantuneena ay-liike on uhannut uusilla lakoilla ja mielenosoituksilla. JHL:n kahden päivän lakon vuoksi koululaiset ja vanhukset voivat jäädä ilman ruokaa, mistä moni kansalainenkin alkaa olla ihmeisssään. Tehy ja Super puolestaan suunnittelevat vuoronvaihtokieltoa ja toimenpiteistä ovat ilmoittaneet myös muun muassa OAJ, Teollisuusliitto ja AKT. Myös polttoainejakelun katkaisemista on väläytelty.
Koko sotku on aivan käsittämätön. Koko neuvottelukulttuurimme tuntuu olevan kriisissä.
Vastakkainasettelu, kilpavarustelu ja loukkaantumisen kierre ovat pahempaa kuin aikoihin. Vastakkainasettelu on vanhanaikaista. Nyt jo start up -maailmasta ja nuorten uravisioista näkee, miten tulevaisuus toimii: epähierarkkisesti ja yhdessä tehden. Tähän pitäisi nyt kaikkien osapuolten pyrkiä kaikin tavoin. Pyytää kauniisti anteeksi ja aloittaa alusta.
Tanssi ei muutu, ennen kuin joku ottaa uuden askeleen
Hallitus olisi voinut tehdä kädenojennuksen ammattijärjestöille jo ennen luottamusäänestystä ja toisaalta ammattijärjestöjen olisi pitänyt esittää jotakin kompromissia jo ennen lakkoilua. Yrittäjien kampanjointi ay-kenttää vastaan ei ole kyllä yhtään auttanut asiaa. Kädenojennusta kaivataan sieltäkin.
Uusista ideoista pitäisi saada keskustella ilman, että ne ammutaan heti alas ja esittäjä haukutaan pataluhaksi. Meidän pitäisi saada turvallinen ideoinnin ja brainstormauksen ilmapiiri, sen jälkeen annetaan oma tila rakentavalle arvioinnille. Twitterissä kiistan osapuolet ovat heittäneet todella paljon lokaa toistensa niskaan. Se vain pahentaa neuvotteluasetelmia, niin nyt kuin tulevissakin neuvotteluissa.
Työmarkkinakeskusteluissa osapuolina on Suomen vaikutusvaltaisimpia tahoja. Jos niiden keskustelu- ja neuvottelukulttuuri toimii hyökkäystaktiikalla, millainen esimerkki se on kansalle? Silläkö tavalla meidän muidenkin pitää elämässä toimia, olla mahdollisimman joustamattomia ja kostaa? Tulevaisuudessa joustamista, empatiaa ja rakentavia neuvottelutaitoja tarvitaan entistä enemmän.
Sopua on pitkitetty liian kauan, ja tässä vaiheessa taisteluasemista alas tulo voi olla kivuliasta. Sopu on silti saatava, haavoja on nuoltava myöhemmin.
Tanssi ei kuitenkaan muutu, ennen kuin joku ottaa uuden, erilaisen askeleen.
Siina Repo
Toiminnanjohtaja
Viesti ry