Skip to content

Rakentavin yhteistyöterveisin, viestintäkyylä


Julkaistu: 11.02.2014
Kirjoittaja: Siina Repo
Kategoria: Blogi

Pitäisikö painattaa t-paitoja, mukeja, rintanappeja? Viestintäkyylä valvoo -sloganilla, siis. Vai riittäisikö pelkkä “viestintäkyylä”? Mutta se ei ollut ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen lukiessani Hesarista Pekka Mykkäsen artikkelia Yhdistän viestintäosastolle! (2.2.2014). Jutun ovat varmasti kaikki viestinnän ammattilaiset lukeneet, mutta kerrataan vielä. Mykkänen itse kuvailee yritysviestijöitä “muuriksi”, joka estää toimittajan ja yritysjohdon välisen kanssakäymisen. Viestintäkyyliksi jutussa viestijöitä nimittelee tutkivaksi toimittajaksi tituleerattu Tuomo Pietiläinen.

Ihan ensimmäiseksi ajattelin, että onpa väsynyttä provosointia – trollausta – äh en jaksa, on sunnuntai ja vapaapäiväkin. Toiseksi mietin, että mitä muuta ammattikuntaa toimittaja voi journalismiksi tarkoitetussa tekstissä haukkua samalla tavalla. Sairaanhoitajia? Palomiehiä? Opettajia? Sitten otin toisen kupin kahvia ja kävin Viesti ry:n Twitter-tilillä (@ViestiRy) muistuttamassa toisten tekemän työn arvostamisesta ja kunnioittamisesta.

Reilun viikon aikana viestinnän ammattilaisten ja toimittajien välisistä suhteista sekä mediaviestinnän roolista organisaatioissa on kirjoitettu paljonkin niin blogeissa, muussa sosiaalisessa mediassa kuin yleisönosastokirjoituksissakin.

Aivan aiheellisesti on muistutettu siitä, että viestijät ja johtohenkilöt ovat organisaationsa palveluksessa, eivät median. Suurin osa viestijöiden työstä ja työpäivistä sisältää ihan muuta kuin mediasuhteiden hoitamista tai medialle viestimistä. Tosiasia on sekin, että useimmin juuri viestijät muistuttavat organisaatiojohtoa mediaviestinnän merkityksestä, avoimuudesta ja johdon tavoitettavuudesta. Jokainen viestinnän ammattilainen tietää, miltä lukijoiden silmissä näyttää toimittajan kommentti “toimitus ei tavoittanut yrityksen xx toimitusjohtajaa lukuisista soittopyynnöistä huolimatta”. Ei näytä hyvältä.

Mielikuvilla ja stereotypioilla on helppo yleistää ja kärjistää niin, että kohde ei enää tunnista itseään. Vähän niin taisi käydä nytkin. Yksittäisen esimerkin voimalla tehtiin karkeita yleistyksiä koko ammattikunnasta. Viestijät eivät tunnista omaa työarkeaan Mykkäsen jutusta. Organisaatioviestinnässä pyritään aivan päinvastaiseen suuntaan, avoimuuteen ja ajantasaiseen viestintään, vieläpä samanaikaisesti monella eri kanavalla. Se on myös ammattiylpeyttä – olla hyvä työssään. Toimittajilla varmaan sama homma; siitä tulee hyvä fiilis kun saa tehdä työnsä hyvin.

Vähemmistö viestinnän ammattilaisista on työssä esimerkiksi pörssiyhtiöissä, joiden viestintäkäytännöt ovat tarkkaan säädeltyjä. Suurin osa tekee viestintää organisaatioissa, joissa mietitään ennemminkin sitä, miten irtoaisi palstatilaa kannanotoille ja tapahtumille, miten olla vieläkin kiinnostavampi.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan? Onneksi me ammattiviestijät katsomme yhtä-kahta toimittajaa kauemmaksi. Käytännössä kun taitaa olla yleisempää se, että me ja toimittajat tulemme varsin asiallisesti toimeen, kunnioitamme ja arvostamme toistemme ammattitaitoa ja teemme yhteistyötä. Soitellaan jatkossakin, puolin ja toisin.

Riitta Käppi

kirjoittaja on Viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestön Viesti ry:n varapuheenjohtaja ja työelämäoptimisti.

Ps. Mites ne t-paidat? Painatetaanko? Ostatteko?

#viestintä #viestintäkyylä #avoimuus #media #journalismi #yritysviestintä #organisaatioviestintä #työelämä