Tässä on viestijän normipäivä

Edellisessä (työ-)elämässäni minulla oli tapana laitella kuvia työpäiväni varrelta ystävieni ihailtavaksi sosiaaliseen mediaan.

”Päivä toimistolla” -kansioni sai osakseen ihailua, kivoja kommentteja ja myöskin jonkin verran kateutta.

Kuvat olivat pääasiassa upeita luontokuvia Savukosken tiettömiltä kairoilta, joilla vaeltelin metsänhoitoa suunnitellen neljänä päivänä viidestä läpi vuoden.

Toimisto vaihtui organisaatiouudistuksen yhteydessä metsästä Suomen neljänneksi suurimman puurakennuksen sisälle ja tehtävät vaihteleviin viestinnän tehtäviin. Hakiessani tehtävää luulin tietäväni mihin olen ryhtymässä.

Olen saanut kuitenkin huomata, että tiedottajan työ on aivan uskomattoman paljon kiinnostavampaa, kuin osasin kuvitella. Vauhtia ja vaihtelevia päiviä riittää vuoden jokaiselle työpäivälle.

Arki on opettanut tekemään hyviä suunnitelmia. Eli sellaisia, joita voi lennosta muuttaa tarpeen mukaan.

Arki on opettanut tekemään hyviä suunnitelmia. Eli sellaisia, joita voi lennosta muuttaa tarpeen mukaan.

Tiedottajan normipäivä voi olla maastoretkeilyä tai videoeditointia

Otsikon lunastaminen ei ole helppoa vaihtelevissa tehtävissä, mutta yritän kuitenkin. Lukijan vastuulle jää arvioida onnistumiseni.

Tälle viikolle työtehtäviini mahtuu muun muassa maastoretkeilyä Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kanssa Sodankylässä, työelämään tutustuvien koululaisten ohjaamista ja sisällön järjestämistä, tulos- ja kehityskeskustelu, videoeditointia, kuvankäsittelyä ja kirjoittamista.

Lisäksi työhöni on kuulunut toimittajien kutsumista, sidosryhmäpalaveria, yhteistyöryhmän keskustelumuistion tekemistä Inarissa, siltaprojektin aloittamisviestintää, nettisivujen päivitystä, Sahanperän Savotta -tapahtuman palautepalaverin vetämistä – ja sen lisäksi vielä ne arkityöt.

Viime viikko ei ollut juuri selkeämpi, eikä taida olla seuraavakaan.

Viime viikko ei ollut juuri selkeämpi, eikä taida olla seuraavakaan. Juuri tämänlainen vaihtelevuus voisi monella alkaa ahdistamaan. Jonkinlainen luonnehäiriö minua varmaan vaivaakin, kun nautin ”lentävästä” työstä täysin rinnoin.

Pääsääntöisesti kiire on läsnä työssä ja välillä tuntuu, että vähempikin voisi riittää pomollekin.

Viestijä – muista seurata työaikaasi

Olin aiemmin ns. vapaassa työajassa, jossa ei työtunteja seurattu mitenkään. Oli itsestä kiinni, milloin töihin tuli ja milloin sieltä lähti. Kun minut määrättiin toimistotyöaikaan ja leimauslaitteen ”orjaksi”, vastustin muutosta rajusti. En voinut ymmärtää, miten se soveltuisi näin vaihtelevaan tehtävään.

Taas jouduin toteamaan jälkikäteen, että en tiennyt mitä vastaan taistelin. Nykyään näen joka aamu sen hetkisen tuntikertymän. Jos ylimääräisiä alkaa kertyä, tiedän tehdä vähän lyhyempää päivää.

Työajanseuranta on parantanut hyvinvointiani ja lisännyt vapaa-aikaani runsaasti.

Työajanseuranta on parantanut hyvinvointiani ja lisännyt vapaa-aikaani runsaasti. Jaksan ja ehdin tehdä pihatyöt, kodin pienet remontit, harrastaa ja viettää aikaa lasten kanssa ja samalla olen virkeämpi töissä.

Tärkein taito on priorisointi

Priorisointi tehtävien suhteen on tärkeä taito. Yhtä tärkeä taito on löytää kultainen keskitie, jossa itselle jää tekemisestä hyvä tunne ja vielä jää virtaa myös yksityiselämään.

Miten siis voisi kiteyttää Metsähallituksen tiedottajan normipäivän, kun illalla ei välttämättä tiedä, mitä aamulla tekee ja muutoksia tulee joskus puhelinsoiton seurauksena, joskus sähköpostia lukiessa ja joskus jo aamulla lehteä selaillessa?

Ehkä se on sellainen päivä, jonka sisällöstä olet jotain tiennyt etukäteen ja jotain yllättävää tulee päivän aikana tehtäväksi? Mutta ainakin minulle normipäivä on sellainen, jonka aikana olen jutellut, nauranut, hymyillyt ja viihtynyt työyhteisössäni, tehnyt lujasti töitä ja vienyt työnantajani asiaa taas pienen askeleen eteenpäin.

Juri Laurila

Kirjoittaja on entinen metsäsuunnittelija, nykyinen Metsähallituksen Metsätalous Oy:n tiedottaja ja Viesti ry:n hallituksen jäsen