Työaikaa täytyy mitata, jos haluamme hyvää (työ)elämää
Viestintäala vaikuttaa nyt olevan samantapaisessa huumassa kuin IT-ala parikymmentä vuotta sitten. Innostuksen aallonharjalla työntekijöille annettiin vapaus tehdä töitä, eikä motivoituneita työntekijöitä haluttu työnantajan puolesta ainakaan rajoittaa. Lopputuloksena oli burnout-suma, joka hankaloitti yritysten toimintaa. Vaikka työstään nauttisi, saattaa uupumus hiipiä salakavalasti takavasemmalta. Työajan on tarkoitus suojella meitä itseltämme.
Tilanne on monelle viestijälle tuttu: Töitä on paljon ja niitä on kiva tehdä. Moni on myös valmis tekemään töitä erilaisiin vuorokaudenaikoihin tai vaihtelevasti pidempiä ja lyhyempiä päiviä tarpeen mukaan.
Työnantaja ei ehkä päivystystä erikseen vaadi tai korvaa, mutta vastuuntuntoinen viestijä ajattelee, että vuorovaikutteisessa viestintäympäristössä niin kriiseihin vastaaminen kuin esiin nouseviin mahdollisuuksiin tarttuminen vaatii reagointikykyä.
Vaikka työstään nauttisi, saattaa uupumus hiipiä salakavalasti takavasemmalta. Kun työ läikkyy jatkuvasti vapaa-ajalle, aivot eivät saa niille välttämätöntä palautumisaikaa.
Työn laatu ei myöskään välttämättä siitä parane, vaikka töiden tekemiseen ja miettimiseen käyttäisi loputtomasti tunteja.
Tietotyötä ei voi mitata tehdaslogiikalla
Työpaikalla käytettävä työajanseurantajärjelmäkään ei välttämättä auta työntekijää, jos järjestelmät ja organisaation tehottomat käytännöt pakottavat tietotyöläisen alistumaan tehdastyön normeihin. Edelleen hämmästyttävän monella työpaikalla kun mitataan työn tuloksen sijaan lähinnä toimistorakennuksessa vietettyä aikaa.
Työajan mittaamisen perimmäinen tarkoitus on työsuojelu.
Viime viikolla nostimme Akavan Erityisalojen tiedotteessa esiin, että asiantuntija- ja esimiestyössä työajan käsite on hämärtynyt. Asia on ajankohtainen siksi, että työaikasääntelyä selvittävä työryhmä pohtii parhaillaan työaikalain uudistamista.
Kun tiedetään, ettei työn tekemiseen käytetty aika korreloi kovin hyvin työn tehokkuuden tai laadun kanssa, mitä järkeä tunteja on ylipäätään laskea? Eikö tärkeintä ole vain saada työt tehdyksi ja tehdystä työstä riittävä korvaus?
Viestinnän asiantuntijoiden työn kannalta näkökulmamme on selvä: työajan mittaamisen perimmäinen tarkoitus on työsuojelu.
Unelmaduuni ei suojaa uupumiselta
Nykypäivän työelämä ihannoi yrittäjähenkisyyttä ja start-up-kulttuuria. Hyvän työntekijäkokemuksen ajatellaan syntyvän tekemisen vapaudesta, rennosta meiningistä, koulutus- ja työmatkamahdollisuuksista sekä yhteisistä illanvietoista.
Nämä ovat hienoja ja tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta syntyykö pelkästään niiden voimin pitkäjänteistä liiketoimintaa ja menestystä?
Viestintäala vaikuttaa nyt olevan samantapaisessa huumassa kuin IT-ala parikymmentä vuotta sitten.
Jokainen toivoo pääsevänsä unelmaduuniinsa, jossa työnteko ei aina edes työltä tuntuisi. Mutta unelmatyökin (tai ehkä juuri se) voi kuluttaa loppuun, sillä ihmisen kyky havaita uupumuksen merkkejä ei ole välttämättä kovin hyvä. Uupunut työntekijä voi myös suoriutua työstään edelleen hyvin, mutta rasitus on aivoille kova.
Viestintäala vaikuttaa nyt olevan samantapaisessa huumassa kuin IT-ala parikymmentä vuotta sitten. Innostuksen aallonharjalla työntekijöille annettiin vapaus tehdä töitä, eikä motivoituneita työntekijöitä haluttu työnantajan puolesta ainakaan rajoittaa.
Lopputuloksena oli burnout-suma, joka hankaloitti yritysten toimintaa. On vaikea rakentaa tasaista bisnestä, jos töitä tehdään välillä kellon ympäri ja välillä ollaan pitkiä pätkiä lomilla tai sairaslomilla.
IT-ala on sittemmin kypsynyt (vaikka ylilyöntejä toki sattuu sielläkin), sillä työnantajat ovat huomanneet, että pitkällä aikavälillä työnteon ja vapaa-ajan rajaaminen edesauttaa työntekijöiden jaksamista, sitoutumista ja tuottavuutta.
Itsensä johtaminen, oma-aloitteisuus ja vastuunkanto on välttämätöntä asiantuntijatyössä onnistumiselle. Viestijä – pidäthän kuitenkin huolta itsestäsi, ja muista neuvotella työsopimukseesi fiksut ehdot!
Heta Koski
kirjoittaja on Viesti ry:n puheenjohtaja