Työhakemusrallin aika on ohi

Työvoimaviranomaiset patistavat työttömiä yhä aktiivisempaan työnhakuun. Vastuunotto omasta työnhaustaan on tärkeä asia, mutta työnhakua ei voi enää mitata pelkällä työhakemusten määrällä. Tämän päivän työnhaku on vuorovaikutus- ja työelämätaitoja, verkostojen luomista, uusien työkalujen kuten sosiaalisen median hallintaa sekä työnantajan tarpeen ymmärtämistä. 
Viestintä- ja media-alan sekatyöläisenä olen saanut urallani työpaikan juttelemalla seminaarissa juuri oikean henkilön kanssa. Moni paikka on auennut entisen työnantajan avulla. Olen kysellyt vinkkejä tutuilta ja tuntemattomilta, luetuttanut hakemuksiani ulkopuolisilla ja tutustunut työelämäkirjallisuuteen ja johtamiseen jo opiskeluajoista alkaen. Tein itsestäni nettisivut ja olen ylläpitänyt sosiaalista mediaa ja blogeja.

Tämän päivän työnhaku ei ole pelkästään työhakemusten lähettämistä ja perään soittelua. Työnhaku on sitä, että työnhakija treenaa aktiivisesti vuorovaikutus- ja työelämätaitojaan, ylläpitää ja kehittää osaamistaan, hahmottaa omat vahvuutensa, kehittää ainakin työnhaun kannalta oleellisia sosiaalisen median kanavia ja oppii tunnistamaan myös työnantajan tarpeita.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan niin sanottuna aktiivimallia, joka tukee työnhakijan liikkuvuutta, mutta jossa toisaalta työnhakijalta edellytetään yhä aktiivisempaa otetta työnhakuun.

Kysymyksiä on herättänyt viime päivinä etenkin esitys uudesta julkisia rekrytointi- ja osaamispalveluita koskevasta laista ja työttömyysturvalain muutoksista. Esitys lähti lausuntokierrokselle viime viikonloppuna ja muutos tulisi voimaan vuoden 2019 alussa, jolloin työvoimapalvelut siirtyvät maakunnille.

Mallin keskeinen premissi on, että työnhakua kuuluu mitata hakemusten määrällä, mikä on monessa mielessä ongelmallista.

Esityksen mukaan työttömältä saatetaan tulevaisuudessa edellyttää kolmen kuukauden aikana vähintään 12 työpaikan hakemista. Jos työtön ei näin tekisi, hän menettäisi työttömyyskorvauksensa 60 päiväksi. Hakemuksia pitäisi siis tehdä keskimäärin yksi viikossa.

Tämän mallin keskeinen premissi on, että työnhakua kuuluu mitata hakemusten määrällä, mikä on monessa mielessä ongelmallista.

Jo vuosia on puhuttu siitä, että laatu korvaa määrän – myös työnhaussa. On parempi tehdä työhakemus ajatuksella harvempaan kohteeseen, kuin suoltaa copy paste -hakemuksia kymmeniin eri paikkoihin.

Työnantajakaan ei halua käyttää aikaansa pakkopullahakemusten lukemiseen, vaan löytää motivoituneen työntekijän nopeasti ja sujuvasti.

Suurin haaste tällä hetkellä onkin se, että ihmisten vuorovaikutus- ja työnhakutaidot ovat hyvin vaihtelevia.

On ymmärrettävää, että ajelehtivista asiakkaista on saatava jonkinlainen ote. Työnhaku on kuitenkin muuttunut, eikä työnhakua voi enää mitata pelkkien hakemusten lähettelyllä ja niiden määrän kontrolloinnilla. Myös työnhakijakuntaa löytyy äärestä laitaan.

Suurin haaste tällä hetkellä onkin se, että ihmisten vuorovaikutus- ja työnhakutaidot ovat hyvin vaihtelevia. Osa työttömistä tekee laadukkaita videohakemuksia, luovat aktiivisia työnhakukampanjoita someen, verkostoituvat ja tekevät itsestään visuaalisia esittelynettisivuja.

Toinen ääripää puolestaan on vaikeasti tavoitettava, vaikeassa elämäntilanteessa oleva väestö, jolla voi olla suuriakin puutteita työnhaku- ja työelämätaidoissa sekä vuorovaikutustilanteissa. Ja tähän väliin mahtuu aivan kaikkea.

Työhakemusten lähettämiseen painostamisen sijaan työvoimaviranomaisen kannattaisi nyt keskittyä siihen, miten erilaiset työnhakijat pystyisivät aidosti kehittämään vuorovaikutus-, työelämä- ja työnhakutaitojaan

Koko työtöntä joukkoa on siis vaikea ohjeistaa yhdenmukaisesti, koska ihmisten tarpeet, lähtökohdat ja osaaminen voivat olla hyvinkin erilaisella tasolla. Nykytilanteessa osaajat turhautuvat ja syrjäytymisvaarassa olevat putovat entistä syvemmälle.

Työhakemusten lähettämiseen painostamisen sijaan työvoimaviranomaisen kannattaisi nyt keskittyä siihen, miten erilaiset työnhakijat pystyisivät aidosti kehittämään vuorovaikutus-, työelämä- ja työnhakutaitojaan sekä mahdollisesti vieläpä rakentamaan itselleen fiksun somepresenssin ja verkoston, jota kautta on helpompaa lähestyä tuntemattomiakin työnantajia. Työ ja tekijä kohtaavat parhaiten, kun kehitetään sosiaalista pääomaa kaikin puolin työelämässä.

Energian suuntaaminen siihen, että jokainen kykenee taiteilemaan työttömänäkin oman alansa aallonharjalla, osaa tuoda osaamisensa esille oikealla tavalla sekä luomaan uusia, rakentavia kontakteja, olisi huomattavasti viisaampaa, kuin rakentaa uusia kontrollirakenteita.

Energian suuntaaminen siihen, että jokainen kykenee taiteilemaan työttömänäkin oman alansa aallonharjalla, osaa tuoda osaamisensa esille oikealla tavalla sekä luomaan uusia, rakentavia kontakteja, olisi huomattavasti viisaampaa, kuin rakentaa uusia kontrollirakenteita.

Tällä hetkellä ammattijärjestöt pohtivat kuumeisesti sitä, mitä tulevaisuuden työelämätaitoihin kuuluu, miten työ ja tekijä saadaan kohtaamaan toisensa ja miten urapolku saataisiin kaikille mieluisaksi katkoksista huolimatta. Tähän työhön tarvitaan kaikki työelämän toimijat ja siksi olemme rakentamassa tulevaisuutta yhdessä työnantajien kanssa.

Siina Repo
toiminnanjohtaja
Viesti ry