Vailla tulostavoitteita

Olen ollut kolme kuukautta vuorotteluvapaalla. Vuorotteluvapaahan on se järjestelmä, jossa työntekijä pääsee vapaalle ja työtön palkataan tilalle.  Vuorotteluvapaalla voi ainakin toistaiseksi tehdä periaatteessa mitä haluaa, kunhan ei tienaa.

Mutta miten elää ilman tulostavoitteita? Toiset tietävät etukäteen hyvinkin tarkkaan, mitä aikovat vapaallaan tehdä. Itse olin avoin kirja. Olin päättänyt vain, että teen jotain ihan muuta kuin yleensä.

Juuri tämä on parasta koko vuorotteluvapaassa. Joskus on hyvä, että on aikaa miettiä mitä tekee ja voisiko vaikka omassa työssä tehdä jatkossa jotain toisin. Useinhan juuri silloin oppii uutta, kun ei yritä oppia mitään.

Omaan elämään uutta tuli kertaheitolla, sillä muutin vuodeksi Walesiin Isoon-Britanniaan. Mies sai täältä töitä, ja minä seurasin perässä. Walesissa on noin kolme miljoonaa ihmistä ja yhdeksän miljoonaa lammasta. Maisemat ovat jylhiä, ja tuuli puhaltaa niin että tukka irtoaa. Englannin aksentti on rattoisa: ”year” lausutaan ”jöö”. Paikallinen putkimies lohdutti sanomalla, ettei ymmärrä puoliakaan oman vaimon puheesta.

Olin kieltämättä ensimmäiset viikot hukassa, kun kalenteri oli tyhjää täynnä eikä yhtään deadlinea ollut niskassa. Työpäivien kiivas tempo oli jäänyt päälle, ja huomasin tekeväni (suorittavani) kaiken aivan liian nopeasti. Sittemmin huomasin myös, että vaikkapa ruuanlaitto voi kestää koko päivän: suunnittelu, käynti torilla ja kaupassa, kokkaaminen ja itse syöminen. Slow food, kyllä vaan.

Hitaasti tehtyjen kotitöiden lisäksi olen ryhtynyt tekemään vapaaehtoistyötä Punaiselle Ristille, ja osallistun aika ajoin rannansiivoustalkoisiin.  Olen yllättänyt itseni alkamalla lukea talousaiheista kirjallisuutta – aihepiiri, johon uskalsin tarttua kun aika antoi periksi. Mediaa ja uutisia seuraan päivittäin, sillä ei tämäkään koira karvoistaan pääse. Britannian kuumin poliittinen peruna on muuten tällä hetkellä energian hinta.

Kaipaanko töihin? En – vielä. Vuorotteluvapaasta tekee oikean vapaan juuri se, että on työ, johon siltä voi palata.  Jokainen vuorotteluvapaalta palannut, jonka tunnen, on näyttänyt rentoutuneelta ja uudella tavalla kiinnostuneelta töistään. Monien pätkä- ja apurahatyöläisten ystävänä tunnen välillä jopa syyllisyyttä siitä, että saan vuorotella.

Syyllisyyttä tosin helpottaa se, että rahaa ei ole liikaa – vuorottelukorvaus on 70 % työttömyyskorvauksesta. Jos siis harkitset jääväsi vuorotteluvapaalle, pyydä jo nyt säästöpossu joululahjaksi! Toisaalta kun rahaa ei ole, eipähän tarvitse juosta kaupoissa sitä tuhlaamassa. Paljon mieluummin lasken vaikka lampaita.

Katja Huumo (viestintäasiantuntija, vuorotteluvapaalla ympäristöministeriön viestinnästä)