Valtionyhtiöt ja kuntayhtiöt – nuo viestinnän viheliäiset?

Tämän kesän some- ja mediakohut ovat jyllänneet toistuvasti valtionyhtiöiden ja kuntayhtiöiden ympärillä.

Länsimetron valmistumisen viivästyminen ja siihen liittyvä arveluttava tiedottaminen sai yleisöltä kupin nurin. Niin ikään Särkänniemen delfiinien siirrosta tiedottamatta jättäminen sai koko Suomen sekaisin.

Viimeisimpänä laajan yleisönärän on herättänyt valtion kokonaan omistaman osakeyhtiön Veikkauksen tuoreen toimitusjohtajan 32 000 euron kuukausipalkka, jonka perusteille ei ole saatu julkisuudessa selkeää vastausta.

Se mikä näissä tapauksissa eniten kansaa hermostuttaa, on ero julkisen ja yksityisen toimijan velvollisuuksista, eritoten tiedottamisvelvollisuuksista.

Ulkoistamisbuumin seurauksena henkinen rajanveto julkisen ja yksityisen välillä on alkanut häilyä.

Vaikka osakeyhtiö valtuutetaan toimittamaan julkista tehtävää tai sen omistuspohja muusta syystä on julkisella sektorilla, sillä ei juridisesti osakeyhtiölain piirissä olevana oikeushenkilönä ole tällä hetkellä velvoitetta tiedottaa yleisölle toimistaan.

Valtio tai kunta ei esimerkiksi voi edellyttää viestintäohjeistustensa noudattamista omistamissaan yhtiöissä. Liikelaitoksiin kunnan yhteisiä viestintäohjeita kuitenkin usein sovelletaan.

Toisaalta moni yhtiö voi olla 100 prosenttisesti kunnan tai valtion omistama, mutta sen budjetista vain murto-osa saattaa tulla verovaroista.

Kansalaiset usein kuitenkin mieltävät olevansa oikeutettuja saamaan tietoa valtion tai kunnan omistuksessa olevien yhtiöiden toiminnasta.

Ulkoistamisbuumin seurauksena henkinen rajanveto julkisen ja yksityisen välillä on alkanut häilyä. Sote-uudistuksessa kysymys on entistä akuutimpi, sillä jatkossa yhä useampi meistä saa sosiaali- ja terveyspalvelunsa yrityksestä, jonka palveluiden tilaaja on julkinen sektori.

Ruotsissa julkisuuslaki koskee yhtiöitä, joissa kunnan omistus on yli 50 prosenttia.

Kuuluvatko tällaiset palveluntuottajat siis jatkossa viestintäohjeissaan osakeyhtiölain piiriin, vai voidaanko katsoa, että ne kuuluvat tehtävänsä vuoksi julkisuuslain piiriin?

Sote-keskustelussa vaatimus julkisuuslain piiriin saattamisesta on tähän mennessä koskenut erityisesti sosiaali- ja terveysalan yrityksiä, mutta keskustelua on käyty myös siitä, voisiko mukaan ottaa muutkin kuntien osakeyhtiöt.

Ensi kesäkuussa uudistuva kuntalaki saattaa muuttaa hieman tilannetta, sillä päivitetyllä konserniohjeella kunta voi ohjeistaa tytäryhtiöitään nykyistä enemmän tiedottamisessa.

Muissa Pohjoismaissa on menty kuitenkin vieläkin pidemmälle, esimerkiksi Ruotsissa julkisuuslaki koskee yhtiöitä, joissa kunnan omistus on yli 50 prosenttia.

Suomessa avoimuuden asiaa ajetaan esimerkiksi viestinnän eettisen neuvottelukunnan (VEN) ohjeistuksella.

Avoimella ja ennakoivalla viestinnällä rakennetaan luottamusta, parannetaan vuorovaikutusta ympäröivän maailman kanssa ja vältetään erilaiset niin turvallisuuteen- kuin maineenhallintaankin liittyvät riskit. Maineriskihän on yksi todennäköisimmistä, mutta myös suurimmista tämän päivän yritystoiminnan riskeistä.

Muuttuvan maailman, riskienhallinnan ja yritystoiminnan tiedostettujen lainalaisuuksien vuoksi viestinnän avoimuus ja etupainotteisuus ovat tärkeitä elementtejä yhtiömuodosta tai omistussuhteista riippumatta.

Tällaista linjaa edistää se, että yhteiskunta itsessään on vastaanottavainen ja ymmärtäväinen, eikä ryhdy ristiinnaulitsijaksi.

Siina Repo

Kirjoittaja on Viesti ry:n toiminnanjohtaja.