Viestintä ei ole paskaduuni – viestintää on pakko olla
Viestintäyrittäjä Jukka Hakala siteerasi elokuun alussa London School of Economicsin antropologi David Graeberia, jonka mukaan jopa 40 prosenttia kaikista töistä on niin sanottuja paskaduuneja.
Paskaduunien yhteinen nimittäjä on merkityksettömyys ja tällaisia töitä löytyy Graeberin mukaan eritoten markkinoinnista ja viestinnästä.
On totta, että viestinnässä on paljon turhauttavia töitä, niin kuin varmasti joka alalla on. Osaava ja älykäs asiantuntija voi turhautua nopeastikin häslinkiin, yksitoikkoisuuteen, rajoituksiin tai rutiineihin. Viestinnän alalla eteenpäin pääsyn nälkä on monella kova.
”Jokaisessa työssä varmasti on turhautumisen hetkiä, se ei ole pelkästään viestinnän etuoikeus.”
Kuitenkin jokaisessa työssä on varmasti turhautumisen hetkiä, se ei ole pelkästään viestinnän etuoikeus. Varmasti antropologin työhön kuuluu tällaista myös.
Kun kova ralli on päällä, toki jossain vaiheessa voi myös iskeä uupumus, josta yksi ensimmäinen oire on merkityksettömyyden kokeminen työssä. Viestintä on elänyt hurjaa nousukauttaan, ja monella on iskenyt turnausväsymys.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viestinnän merkitys olisi vähäinen tai jotenkin katoamassa. It-kuplan poksahtaminen ei tarkoittanut sitä, että siirrymme takaisin analogiseen tai mekaaniseen maailmaan, päinvastoin. Kaikki oli vasta alkua.
Viestintä sulautuu kaikkeen, sen merkitys alkaa olla itsestään selvää. Viestintää on pakko olla.
”Kun viestintä toimii, kukaan ei huomaa mitään. Kun viestintä ei pelaa, kaikki ovat raivoissaan.”
Kun viestintä toimii, kukaan ei huomaa mitään. Kun viestintä ei pelaa, kaikki ovat raivoissaan. Kun viestintä onnistuu, Suomi 100 vuotta näkyy Time Squarella New Yorkissa, USA:n ja Venäjän presidenttien vierailu järjestyy niin sanotusti kädenkäänteessä (järkyttävä määrä työtä siis!), Marimekko näkyy maailmalla tai huippubrändi Supercell tuo yhteiskuntaan satojen miljoonien veroeurot eikä olisi näin vahvaa #metootakaan ilman somen voimaa.
Veikkaan, että antropologi ei siis ole tässä kohtaa myöskään aivan ymmärtänyt, mikä viestinnän pointti oikeastaan on. Viestinnän tarkoitus on nimenomaan löytää merkityksiä ja tuoda ne esiin selkeällä tavalla. Aina tämä ei suinkaan ole helppoa ja se turhauttaa.
”Joskus työpaikalla voi näyttää siltä, että juoksupyörä pyörii, mutta hamsteri roikkuu paniikissa keskipuolassa. Silloin pitää pysähtyä.”
Joskus työpaikalla voi näyttää siltä, että juoksupyörä pyörii, mutta hamsteri roikkuu paniikissa keskipuolassa. Silloin pitää pysähtyä.
Esimerkiksi näin syksyn aluksi onkin hyvä istahtaa oman tiimin kanssa vaikkapa kahvilaan ja tehdä pieni välitilinpäätös kuluneesta kaudesta käymällä tämän kaltaisia kysymyksiä:
- Mitkä olivat kevään/viime kauden 3 tärkeintä onnistumista?
- Mitä meidän pitäisi tehdä lisää?
- Mitä meidän pitäisi tehdä vähemmän?
- Mitä meidän pitäisi tehdä toisin?
- Mikä työssä antaa energiaa?
- Mikä väsyttää?
- Mitkä ovat tämän syksyn/kauden 1–3 tärkeintä tavoitetta?
- Mikä / mitkä ovat organisaatiomme tärkeimmät kehityssuunnat juuri nyt?
Kaikkia ongelmia maailmasta ei voi poistaa. Istumalla kuitenkin hetkeksi näiden kysymysten ääreen pystyimme ainakin Viestin toimistolla pysähtymään ja ottamaan opiksi menneistä, nauttimaan hetken verran onnistumisistamme, vähentämään energiasyöppöjä, tarkastelemaan välillä isoa kuvaa ja näkemään tehtävämme siinä kokonaisuudessa, erottamaan oleellinen epäoleellisesta ja karsimaan juuri niitä turhauttavia töitä tekemällä pienen viilauksen nettisivuillemme.
Siina Repo
Toiminnanjohtaja
Viesti ry