Hallinnon avoimuus on lakisääteinen velvoite – ei valinnan asia

Neljä tapahtumaketjua viime vuodelta on herättänyt kysymyksiä siitä, miten maan poliittinen johto tällä hetkellä suhtautuu julkishallinnon ja päätöksenteon avoimuuteen. Hallinnon avoimuus on lakisääteinen velvoite, ei valinta tai mielipidekysymys. Eurooppalaiseen demokratiaan ja suomalaiseen, hyvään hallintoon kuuluu, että kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa käsiteltävistä asioista sekä niiden perusteista ja etenemisestä. Tämä on keskeinen edellytys sille, että päätöksentekoa voidaan arvioida ja ymmärtää. Tämä on myös perusta luottamukselle koko yhteiskunnassa.

Hallinnon avoimuus on noussut viime kuukausina toistuvasti julkiseen keskusteluun. Samalla on herännyt kysymys siitä, miten vakavasti maan poliittinen johto tällä hetkellä suhtautuu julkishallinnon ja päätöksenteon avoimuuteen.

Viime vuoden aikana julkisessa keskustelussa nousi esiin neljä tapahtumasarjaa, joiden tavoitteena vaikutti ainakin jollakin tasolla olevan hallinnon avoimuuden ja moniäänisyyden sekä päätöksenteon läpinäkyvyyden rajoittaminen.

Viimeisimpänä joulukuussa Riikka Purran johtama valtiovarainministeriö hävisi oikeuskiistan hallitusneuvottelujen julkisuudesta. Siitä huolimatta hallitus ajaa nyt lakimuutosta, joka salaisi hallitusneuvottelujen tausta-aineistot siihen asti, kunnes neuvottelut ovat päättyneet.

Sitä ennen lokakuussa (Yle 10.10.2025) uutisoitiin, että sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso oli kieltänyt ministeriöiden asiantuntijoita antamasta haastatteluja medialle, vaikka virkakunnalla on lain mukaan tiedonantovelvollisuus.

Samoihin aikoihin pääministeri Petteri Orpo (HS 30.10.2025) ilmaisi huolensa siitä, että hallituksen leikkauspäätöksistä kirjoitettiin liian kriittisesti.

Lisäksi kokonaiskuvaa täydentää kiireellä läpivedetty, asiantuntijoiden näkemykset ohittanut ministeriöiden viestinnän keskittämishanke, joka kaventaa käytännössä ministeriöiden omaa viestintäroolia ja keskittää äänen pelkästään pääministerin omalle ministeriöille, valtioneuvoston kansliaan. Koska hanke on herättänyt laajaa kritiikkiä ja sen yhteiskunnallinen merkitys on huomattava, vähimmäisvaatimus tässä pisteessä olisi, että asetusmuutoksista avattaisiin vielä julkinen lausuntokierros.

Päätöksenteon perusteet ja valmistelun suunta on oltava julkisesti arvioitavissa

Näitä edellä mainittuja esimerkkejä yhdistää yksi huolestuttava piirre: hallinnon avoimuutta pyritään rajaamaan monelta suunnalta. Tämä on ongelmallista, koska hallinnon avoimuus ei ole valinnaista, vaan se on meillä Suomessa lakisääteinen velvoite. Nyt poliittiset päättäjät antavat ymmärtää toisin.

Julkisuuslain mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, ellei laissa erikseen toisin säädetä. Julkisuus koskee sekä lopullisia päätöksiä että valmistelua ja käsittelyvaiheessa syntyviä asiakirjoja.

Myös hallintolaki edellyttää, että viranomaistoiminta on avointa, puolueetonta ja läpinäkyvää. Hyvään hallintoon kuuluu, että kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa käsiteltävistä asioista sekä niiden perusteista ja etenemisestä. Tämä on keskeinen edellytys sille, että päätöksentekoa voidaan arvioida, ymmärtää ja tarvittaessa kritisoida. Tämä vahvistaa yhteiskunnallista luottamusta ja vähentää epäluuloja.

Avoimuus käsittelyaikana tarkoittaa, että päätöksenteon perusteet, valmistelun suunta ja käytettävissä oleva tieto ovat julkisesti arvioitavissa. Juuri näin demokraattinen oikeusvaltio toimii. Julkinen keskustelu ja median kriittinen rooli ovat olennainen osa avoimuuden toteutumista.

Olemme nyt suurten valintojen edessä: haluammeko edistää Amerikan mallia ja suhmuroida suljettujen ovien takana, vai uskommeko ja vaalimmeko me eurooppalaista avoimuutta ja demokratiaa? Tämän päivän valinnoillamme on tulevaisuutemme kannalta vahvat jäljet.

Viestinnän ammattilaisilla onkin juuri tässä ajassa poikkeuksellisen tärkeä tehtävä avoimuuden ja demokratian puolustajina.

Kirjoittaja