Testasin palkkatukea sekä työnhakijana että työnantajana – näin kävi
Työttömiä on yhä lähes 400 000 ja samaan aikaan yritykset valittavat työvoimapulaa.
Valtiovarainministeri Petteri Orpo on asettanut työllisyystoimien ideoijaksi työryhmän, jonka tavoitteena on löytää keinoja tehostaa jo olemassa olevia keinoja parantaa työllisyyttä.
Periaatteessa erilaisia melko hyviäkin keinoja on jo kehitetty työllisyyden parantamiseen, mutta ongelmana on, että ne eivät käytännön tasolla toimi. Esimerkiksi palkkatuki on oiva keino, joka pelkästään kannustaa, eikä leikkaa keneltäkään mitään.
Kaikkiaan palkkatukeen ja starttirahaan on varattu tälle vuodelle 360 miljoonaa euroa, mutta osa näistä rahoista on yhä käyttämättä, raportoi Helsingin Sanomat.
Orpon työryhmän yhtenä pyrkimyksenä onkin kehittää nykyistä palkkatukea, jota yritykset, yhdistykset ja kunnat voivat saada työntekijän palkkaamiseen.
Tällä hetkellä haasteena on, että palkkatuki ei ole houkutteleva. Se on liian byrokraattinen, epäselvä ja monimutkainen sekä työnantajan että työnhakijan näkökulmasta. Tukipäätösten käsittelyyn on saattanut mennä jopa 12 viikkoa, kun päätös pitäisi syntyä ohjeellisesti 30 päivässä.
Työnhakija on epäilyttävä
Olen urani aikana yrittänyt kerran sekä hakea töitä että rekrytä palkkatuella, mutta kumpikaan ei onnistunut. Työnhakijana vaikutin epäilyttävältä ja minulta kysyttiin usein, onko minulla jokin sairaus, kun saan palkkatukea. En ollut kovin houkutteleva valinta ja sain lopulta töitä vasta, kun lopetin mainostamasta palkkatukea.
Työnantajan roolissa luovutin kesken leikin, koska sain elää liiallisessa epävarmuudessa.
Kyseisellä hetkellä tilanne oli se, että parhaimman palkkatuen saattoi saada (tästä ei ollut varmuutta, koska päätös tehtiin aina jälkijunassa) vasta kaksi vuotta työttömänä olleelle työnhakijalle. Nopeasti muuttuvalla viestinnän alalla kaksi vuotta on pitkä aika.
Toiseksi, rekrytointi ei tuntunut olevan lainkaan työnantajan hallinnassa. En saanut nähdä ilmoitusta, mikä TE-toimiston järjestelmään meni. Tein kyllä oman ilmoituksen, jota kuulemma piti lyhentää merkittävästi. Mahdollisesti tästä johtuen sain erikoisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät oikein vaikuttaneet ymmärtävän mihin tehtävään heitä oltiin hakemassa.
Työnantaja ei tiedä mitä saa, saako mitään ja koska saa
Ongelmana työnantajan kannalta palkkatuessa on se, että palkkatuen saamisen pelisäännöt ovat epämääräiset.
Palkkatuen määrää ei saanut tietää etukäteen, joten uuden henkilön budjetointi oli hankalaa. Tuki saattoi olla 30–100 % palkkasummasta. Kolmessakymmenessä ja sadassa prosentissa on vissi ero. Tänä vuonna tuki on säädetty olemaan maksimissaan 1 400 euroa kuussa.
Lisäksi palkkatuki maksetaan viiveellä, minkä vuoksi pieni työnantaja on jo tässä kohden pulassa palkkakustannusten kanssa.
Kun ei tiedä mitä saa, saako mitään ja millä aikataululla mitäkin tapahtuu, on vaikea sitoutua prosessiin. Tämän hetken ohje on, että tuki on enintään 30 % palkkakustannuksista, kun työttömyys on kestänyt alle vuoden. Eli paljonko tuki käytännössä on? Minimisummien pitäisi olla eksakteja.
Palkkatuki tarvitsee kohderyhmäajattelua ja brändin kiillotusta
Palkkatuki tarvitsee kohderyhmäajattelua ja brändin kiillotusta. Palkkatuki pitäisi eriyttää eri kohderyhmille sopivaksi, eikä laittaa yhteen kasaan hyvin eri elämäntilanteessa olevia. Olisi myös tärkeää voida hakea palkkatukea jo mahdollisimman alkuvaiheen työttömille esimerkiksi jo puolen vuoden työtöttömyyden kohdalla, näin teho on varmasti parempi.
Palkkatuesta pitäisi tehdä yrittäjäystävällinen ja siinä pitäisi olla läpinäkyvät perussäännöt. Rekrytoinnin pitäisi mennä työnantajan ja työnhakijan ehdoilla, ei viranomaisten. Palkkatuen päätös- ja maksuaikoja pitäisi nopeuttaa. Tähän auttaa palvelumuotoilu: kun prosessi on selkeä, se myös nopeutuu.
Palkkatuella luonnollisestikaan ei pelasteta 390 000 työtöntä, mutta se voisi olla monelle heistä uuden alku.
Siina Repo
Toiminnanjohtaja
Viesti ry