Valtioneuvoston viestinnän keskittäminen uhkaa sekä median että demokratian toimintaedellytyksiä

Kun valtionhallinto säästää viestinnästä, se säästää kansalaisten oikeudesta saada ymmärrettävää, oikea-aikaista ja olennaista tietoa. Suomeen kaavaillusta muutoksesta on jo kokemusta Ruotsista – pääosin huonoa kokemusta.

Helsingin Sanomissa (HS 27.6.) kerrottiin, että ministeriöiden viestintä aiotaan keskittää valtioneuvoston kanslian (VNK) alle. Jatkossa viestijät toimisivat edelleen ministeriöissä, mutta työnantajana olisi valtioneuvoston kanslia. Jutun mukaan viestintä aiottaisiin keskittää jo vuoden 2027 alusta osana valtionhallinnon säästöjä.

– Suunnitelma on huolestuttava monestakin syystä. Kyse ei ole vain rakenteellisesta muutoksesta vaan siitä, miten suomalainen demokratia toimii ja miten kansalaiset saavat luotettavaa tietoa. Myöskään säästöjen syntymisestä ei ole olemassa arviota eikä säästöjen pitäisi olla ensisijainen ajuri näin suuressa muutoksessa, sanoo Viesti ry:n toiminnanjohtaja Siina Repo.

Ruotsissa on tehty vastaavanlaisia muutoksia, jotka ovat saaneet kovaa kritiikkiä. Ruotsalainen valtiotieteilijä ja poliittisen viestinnän asiantuntija Karl Magnus Johansson on arvioinut valtionhallinnon viestinnän keskittämistä kirjassaan The Prime Minister-Media Nexus: Centralization Logic and Application, jossa hän on tutkinut hallituksia vuodesta 2006 lokakuuhun 2022 saakka.

Hänen mukaansa Ruotsissa viestinnän keskittäminen pääministerin kanslialle on uhannut viestinnän läpinäkyvyyttä ja luonut voimakkaan portinvartija-asetelman. Lisäksi Johansson arvosteli sitä, että ministereiden näkyminen julkisuudessa on jäänyt keskittämisen vuoksi liikaa pääministerin kanslian varaan. Samoin yhteistyö ministereiden ja median välillä on vaikeutunut. Media kokee pääministerin kanslian portinvartijana ja tästä on seurannut huolta erityisesti sananvapauden ja demokratian näkökulmasta.

Johanssonin mukaan Ruotsissa pääministerin kanslia on saanut hallintaansa suuren osan viestinnästä sekä sen, kenellä on pääsy informaation lähteille ja kenellä ei. Lisäksi kanslialla on hänen mukaansa valta ohjata sitä, mitkä ministerit ja siten mitkä asiat näkyvät mediassa. Viime kädessä tämä määrittelisi myös sitä, kuka saa lisää tai vähemmän valtaa. 

Muutos heikentäisi julkisen hallinnon kykyä viestiä strategisesti, asiantuntevasti ja tasapuolisesti

Suomessa valtionhallinnon viestintäsuosituksessa on todettu, että viestintä on elimellinen osa strategista johtamista ja päätöksentekoa. Myös lainsäädäntö velvoittaa viranomaiset viestimään avoimesti toiminnastaan.

-Kaavailtu muutos heikentäisi julkisen hallinnon kykyä viestiä strategisesti, asiantuntevasti ja tasapuolisesti. Riskinä on myös, että poliittinen ohjaus lisääntyisi ja viestinnän luotettavuus kärsisi. Viestintä ei ole irrallinen tukifunktio, joka voidaan ulkoistaa yhdelle keskitetylle yksikölle ministeriöistä erilleen. Viestintä elää ja hengittää ministeriön substanssia ja toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa. Viestintää on johdettava sieltä käsin, missä viestintää tehdään, Repo toteaa

Viestijät eivät vain tiedota päätöksistä vaan osallistuvat niiden viestinnälliseen valmisteluun, arvioivat vaikutuksia ja ennakoivat reaktioita eri yleisöissä. Tämä edellyttää jatkuvaa yhteistyötä asioiden valmistelijoiden kanssa. Viestinnän on tärkeää olla mukana alusta alkaen, eikä vasta kun päätökset on tehty.

Demokratia ei toimi ilman viestintää

Kun valtionhallinto säästää viestinnästä, se säästää kansalaisten oikeudesta saada ymmärrettävää, oikea-aikaista ja olennaista tietoa. Demokratia ei toimi ilman viestintää. Valtionhallinnon viestintäsuosituksen mukaan viestinnän tehtävä on tukea demokratiaa. Viestintä on palvelua, joka mahdollistaa kaikkien osallistumisen ja äänen saamisen kuuluviin. Tälläkin hallituskaudella on tehty useita kansalaisten elämään ja arkeen vaikuttavia lainsäädäntömuutoksia, joiden oikea-aikainen viestintä on demokratian edellyt

Viestinnän arvo mitataan ennen kaikkea silloin, kun yhteiskunta kohtaa kriisejä tai isoja muutoksia. Hyvä esimerkki tästä on koronapandemian aikainen viestintä. Ilman jatkuvaa viestintää ihmisten ohjaaminen ja johdonmukainen toiminta pandemiassa olisi ollut mahdotonta.

On ensiarvoisen tärkeää, että ministeriöiden viestintä säilyttää riippumattomuutensa. Poliittisen viestinnän ja virkaviestinnän erottaminen on ministeriöiden viestintäammattilaisten keskeisiä tehtäviä. Keskittäminen valtioneuvoston kanslian alaisuuteen luo vähintäänkin mielikuvan poliittisen ohjauksen lisääntymisestä, sillä viestintä ei ole enää osa muuten itsenäisiä ministeriöitä, eikä sitä johdeta ministeriöistä vaan niiden ulkopuolelta.

Kansalaisten luottamus julkiseen hallintoon on Tilastokeskuksen tekemän Kansalaispulssi-kyselyn mukaan vaihdellut paljon. Viestinnällä on aivan olennainen rooli luottamuksen rakentamisessa, ja luottamus taas on toimivan yhteiskunnan edellytys. Ministeriöiden viestintä perustuu asiantuntijatyöhön, ei poliittiseen agendaan. Tämän tasapainon horjuttaminen olisi lyhytnäköistä ja vaarallista.

– Jos viestintä siirretään pois ministeriöstä, sen reagointikyky, asiantuntijuus ja strateginen merkitys heikentyvät. Lopputuloksena on typistynyt viestintä, joka keskittyy lähinnä tiedottamiseen eikä enää tue demokratiaa tai rakenna luottamusta. Erityisesti heikkoina aikoina tulisi juurikin panostaa viestintään ja luoda siltaa tulevaan.

Lisätietoja:

Siina Repo
Toiminnanjohtaja
Viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestö Viesti ry