Lapsiperheelliset viestijät toivovat, että heitä huomioitaisiin paremmin työelämässä – tällaisia toiveita he esittävät
Lapsiperheellisistä viestijöistä noin 70 prosenttia kokee olonsa erittäin tai jonkin verran kuormittuneeksi yrittäessään hoitaa työnsä hyvin ja olla riittävän läsnä myös perheelleen. *Kyselyn vastaajista kuitenkin vain 7 prosenttia on täysin samaa mieltä siitä, että viestintätyön ja lapsiperhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa. Vastaajista 82 prosenttia toivoo, että lapsiperheellisiä ja ruuhkavuosissa eläviä huomioitaisiin paremmin nykyisessä työelämässä. Kokosimme tähän artikkeliin lapsiperheellisten viestijöiden toiveita.
Joustot työaikaan ja etätyön tekemiseen
Lapsiperheelliset arvostavat laajoja etätyömahdollisuuksia ilman pakollisia toimistopäiviä. Myös mahdollisuus nelipäiväiseen työviikkoon koetaan tärkeäksi, samoin joustavat työajat ja liukumat.
Työajan sovittaminen lapsiperhe-elämän tarpeisiin sopivaksi koetaan tärkeäksi:
– Laajempi etätyömahdollisuus, ei väkisin toimistopäiviä vaan vaikka Teams-miittejä. Työmatkat eivät veisi aikaa perheeltä.
– Kaikkien viestinnän työtä tekevien elämät pitäisi huomioida ja edistää työolosuhteita mietittäessä. Jos kaikkien on helpompi yhdistää työelämä ja oma elämä, myös perheellisten on helpompi yhdistää lapset ja työelämä.
– Jousto, etätyöt ja liukumat pitäisi ottaa käyttöön laajemmin, eikä etätyöstä pakottaa enää palaamaan toimistolle ilman todella painavaa syytä. Siirtymä on jo tehty ja todettu toimivaksi, on turha palata entiseen.
– Aito työajan lyhennys eikä tilannetta, jossa teet 80 % palkalla ja ajalla 100 % työt.
– Kokouksia ei varattaisi päivän ekaan eikä vikaan työtuntiin. Kannustettaisiin palaverittomaan työpäivään. Huolehdittaisiin työpäivän aikana tapahtuvasta palautumisesta väljemmillä työpäivillä. Selkeästi sovitaan, että työaika on työasioita varten. Esihenkilöt välittäisivät oikeasti jaksamisesta.
– Joustavammat työajat ja ymmärrys siitä, että lapsiin täytyy keskittyä vapaa-ajalla 100%.
– Alle 9-v vanhemmilla voisi ihan hyvin olla esim. 1h lyhyempi päivittäinen työaika. Tämä auttaisi mm. siihen, että ehtii viedä ja hakea päiväkodissa olevan ilman miinuksia, vähentäisi kokonaiskuormitusta.
Lomien yhteensovittaminen
Lapsiperheelliset kokivat tärkeäksi, että koululaisten loma-ajat (14 vk) saataisiin lähemmäs vanhempien loma-aikoihin (5 vk). Ratkaisuksi ehdotettiin esimerkiksi lomalainsäädännön muuttamista tai kerhoja.
– Toivoisin, että lomalainsäädäntöä muutettaisiin siten, että lauantaipäiviä ei enää laskettaisi lomapäiviksi. Itselle tämä tarkoittaisi yhtä viikkoa enemmän vuodessa, jolla olisi jo erittäin merkittävä vaikutus oman jaksamisen ja perheen yhteisten loma-aikojen järjestämisen kannalta.
– Mm. pienille koululaisille kesäkuun arkipäiviksi joku maksuton kiva kesäkerho/koulu, jossa saisi lounaan. (Tuleva kesäloma nimittäin hirvittää ekaluokkalaisen suhteen.)
– Pienten koululaisten kesäloma ja muut vuoden mittaan eteen tulevat lomat ovat jokavuotinen päänsärky, kun ei itsellä lomapäivät riitä mitenkään kattamaan näitä. Ei haittaisi, vaikka tätä tilannetta jotenkin helpotettaisiin.
– Työn ja perheen yhdistämiseen pitäisi olla kunnan puolelta enemmän konkreettista apua, kuten ip- ja loma-ajantoimintaa kaikille alakoululaisille, vrt. ruotsin fritidshem-malli.
Riittävä resursointi viestintätiimiin ja työmäärän hallinta
Viestijät toivovat, että viestintäyksiköiden riittävään resursointiin panostettaisiin: naisvalaisella alalla erityisesti pienten lasten äideille kertyy poissaoloja, mikä rasittaa koko viestintäyksikköä. Selkeällä työnjaolla, priorisoinnilla, työkuorman tasaamisella ja sijaisjärjestelyillä lapsiperhe-elämän ja työn yhdistämisen koettaisiin paremmaksi. Ratkaisuksi myös esitetään, että poissaoloja jaettaisiin tasaisesti vanhempien kesken:
– Nytkin työt kaatuvat niiden niskaan, joilla ei ole pieniä lapsia. Väistämättä varsinkin pienten lasten äideille tulee paljon poissaoloja lasten sairastaessa. Tämä oikeasti rasittaa taas sitten koko viestintäyksikköä, koska ei missään työpaikalla ole riittävää henkilöresursointia ja kaikilla on muutenkin aivan liikaa töitä. Särkymisvaraa ei juurikaan ole…Ehkäpä tähän vastaus on, että riittävän henkilöresursoinnin varmistaminen, tiukka priorisointi strategian mukaan kaikkein oleellisimpiin tehtäviin sekä sijaisjärjestelyjen laittaminen kuntoon…
– Työnjako, vastuut ja priorisointi pitäisi miettiä ennakkoon paremmin, jotta töitä pystyy delegoimaan muille, esim. lapsen sairastuessa yllättäen. Yllättävät tilanteet eivät saisi olla liikaa yhden-kahden ihmisen harteilla, jos tuleekin äkillinen poissaolo kesken päivän tai viikon.
–Justoa deadlineihin, kaikille pitäisi olla tuuraaja. Nyt itseltäni puuttuu tuuraaja, mikä tarkoittaa, että töitä on tehtävä myös itse tai lapsen ollessa kipeänä ja sairaslomalta paluun jälkeen entistä enemmän.
Yhteiskunnalliset asenteet ja puhe suopeammaksi
Lapsiperheelliset toivovat yhteiskunnallisten asenteiden muutosta perheystävällisemmiksi, lapsimyönteisiä työyhteisöjä ja ylipäänsä suopeampaa puhetta lapsiperhe-elämästä. Lapsiperhemyönteisyyden koetaan myös toteutuvan paremmin, jos kaikilla työyhteisön jäsenillä on yhtäläiset oikeudet esimerkiksi lomien toteuttamiseen.
– Yleisesti paremman työssäjaksamisen tukeminen tukee perheellisiäkin.
– Yhteiskunnalliset normit ovat nähdäkseni suurin ongelmatekijä, erityisesti naisille painottuva hoivavastuu sekä oletus ykkösvanhemman roolista. Työpaikoilla ei riittävästi kannusteta miesten vastuunottoa perheestä, eikä tätä tueta välttämättä myöskään lähipiirin toimesta. Asenteet ovat perheellisiä kohtaan paljon vanhakantaisemmat, kuin millään muulla yhteiskunnan osa-alueella (oman kokemukseni mukaan). Jo miesten lakisääteistä perhevapaiden käyttöä kummeksutaan ääneen, ja ongelma koskee sekä miesvaltaisia paikkoja joissa saatetaan väittää ettei heillä ole käytäntöä perhevapaisiin joten niitä ei myönnetä, että naisvaltaisia, joissa harmitellaan ääneen kuinka tiimin ainoa mies on palkattu juuri sillä ajatuksella, ettei hän sitten ainakaan käytä perhevapaita kuten muut työntekijät.
– Pitäisin kuitenkin ennemminkin huolta siitä, että työelämä on tasapuolista kaikille. Minusta ei ole kuitenkaan oikein, että lapsettomat, yksin elävät tai aikuisten lasten vanhemmat joutuisivat aina työpaikalla joustamaan esimerkiksi loma-ajoissa.
– Ylipäätään Suomi kaipaisi asennemuutosta, jossa lapset nähtäisiin tärkeänä osana yhteisöä. Ei pidetä niin tiukasti perhe-elämää erillään työelämästä, vaan lapset olisivat luonteva osa yhteisöä.
– Toivoisin enemmän avoimuutta erityislapsiperheiden tilanteen suhteen. Esim. adhd, autismi jne. saattavat aiheuttaa erittäin laajoja haasteita koulunkäyntiin sekä kotoa annettavan tuen tarvetta koululaisen arkeen (työpäivän jälkeen opetat lasta, jolla on suuria haasteita mm. toiminnanohjauksessa sekä arkirutiinien suorittamisessa). Erityislapsen terapia- ym. verkostotapaamiset saattavat viedä useita tunteja työaikaa viikossa, mutta työt on silti tehtävä. Viestijälle kertyy usein ylityötunteja noista miinustunneista huolimatta. Arki on selviytymisrata. Nämä haasteet eivät lopu erityislapsen varhaisvuosien jälkeen, työnantajien ja työyhteisöjen on ymmärrettävä, että esim. teini-ikäisen erityislapsen vanhemmuus saattaa olla/on sekin hyvin kuormittavaa.
Varhaiskasvatuksen kehittäminen
Päiväkotien toiminnan ja kriisiytymisen koettiin vaikuttavan huomattavasti vanhempien jaksamiseen. Vanhemmat toivoivat erityiseti päiväkotipaikkoja lähempää kotia sekä iltapäiväkerhoja, jotka voisivat auttaa vanhempia saamaan työt koulupäivien jälkeen päätökseen.
– Lapsiperheiltä leikkaaminen ei todellakaan auta jaksamisessa. Päiväkotimatkat ovat pitkiä ja aamut alkavat aikaisin, koska lähimpään päiväkotiin ei mahdu. Päivän aikana on huoli isossa päiväkodissa vaihtuvien hoitajien kanssa olevista lapsista ja illalla lapset saattavat olla kuormittuneita hälinästä ja uusista tuttavuuksista. Päiväkodit ovat kriisissä ja se vaikuttaa vanhempien jaksamiseen.
– Päiväkotien tulisi olla pidempään auki iltapäivällä.
– Lapset hyötyvät lyhyistä päiväkotipäivistä. Haluaisin kuitenkin normalisoida sitä, että työssä käyvien vanhempien lapset ovat päiväkodissa jopa 16.30 tai klo 17 asti. Tällä hetkellä vanhemmilla on paineita hakea lapsi mahdollisimman aikaisin, ja sitten töitä tehdään iltaisin lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen.
Kodinhoidon avun lisääminen
Vanhempia kuormittavat myös ansiomenetykset sekä tukiverkon puute. Ratkaisuksi toivottiin erityisesti kodinhoidontuen korotusta.
– Pienen sairastavan lapsen kanssa tulisi saada olla kotona rauhassa toisen aikuisista ilman ansionmenetystä. Kodinhoitoapua olisin itse satunnaisesti kaivannut aikanaan, sillä tukiverkkoni oli pieni eikä tukenut jaksamistani. Neuvolamme yhdisti samoihin aikoihin vauvan saaneet äidit yhteen, ja se vertaistuki oli kultaakin kalliimpaa. Eli aika paikallista täsmätukea.
–Kotihoidontuen korotus, jotta 80 % työaika olisi helpompi pikkulapsiperheissä.
–Lisää matalan kynnyksen apua. Meillä ei ole lainkaan tukiverkkoja eikä mummolaa, jonne lasta voi viedä tiukan paikan tullen.
–Erityislapsille tulisi olla omat pienemmät ip-ryhmät…Erityislapsille tulisi tarjota vapaa-ajan tukea esim. aikuisen harrastuskaverin muodossa, jotta vanhempi saisi joskus omaa vapaa-aikaa.
Tasa-arvo osana lapsiperheitä
Perhevapaiden, metatyön, arjen askareiden sekä lasten asioiden hoitamisen tasaisen jakautumisen koettiin olevan tärkeä osa lapsiperhe-elämän ja viestintätyön yhdistämistä sekä omaa jaksamista. Haasteeksi koettiin yhteiskunnallisten normit ja asenteet. Vanhempien tasapuolinen kohtelu sukupuolesta riippumatta koettiin tärkeksi.
– Miehille myös niitä joustoja, jotka useammin naisille sallitaan. Toki jokainen aikuinen ihminen voi vaikuttaa asiaan itse ja lainsäädännöllä asioita on meille mahdollistettu.
– Molempien vanhempien tulee ottaa yhtälaista vastuuta esimerkiksi lapsen neuvola-, lääkäri- ja kouluasioista, jotta molempien työnteko on tosiasiallisesti mahdollista jos vanhemmat näin haluavat.
– Yhteiskunnan normeihin haluaisin vaikuttaa myös siten, että vastuu kotitöistä, lapsista tai iäkkäistä vanhemmista ei kasautuisi suurimmaksi osaksi naisten harteille. Tätä pitää oikeasti näkyvästi tuoda esiin julkisuudessa!
– Isiä ihaillaan, jos laittavat lapset etusijalle, esim. perutaan työjuttu lapsen vuoksi. Naisten kohdalla se saatetaan nähdä negatiivisempana ja kuuluu ”naisen rooliin”.
– Viestintäalakin on kovin naisvaltaista alaa, joten vastuu perheestä ja lapsista pitäisi jakaantua tasaisemmin. Ettei se ole esimerkiksi aina tai useimmiten se äiti, joka jää sairaan lapsen kanssa kotiin.
Apua hyvinvointiin, työpaikan kuormittaviin tilanteisiin ja psyykkiseen jaksamiseen saat varaamalla henkilökohtaisen ja Viestin jäsenille maksuttoman uraneuvonnasta.
Jos koet työpaikalla syrjintää tai haluat keskustella oikeuksista lapsiperhe-elämän ja työn yhdistämisestä, otathan yhteyttä Viestin jäsenille maksuttomaan työsuhdeneuvontaan: yksityinensektori@akavanerityisalat.fi tai julkinensektori@akavanerityisalat.fi.
*Viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestö Viesti ry on akavalainen ammattiliitto yli 2600 viestijälle. Vuonna 2025 Viesti selvittää viestijöiden jaksamista useilla lyhyillä kyselyillä. Toisessa kyselyssä selvitettiin lapsiperhe-elämän ja työn yhdistämisen vaikutusta jaksamiseen ja se oli auki kaikille Viestin jäsenille helmikuussa 2025. Kyselyyn vastasi 187 viestinnän ammattilaista, mikä edustaa noin 7 % Viestin jäsenistä.